Puoluekokous alkaa. Aika runsaasti väkeä, 150–200. Heikkinen ja Kallio puhuivat. Minä alustin presidentin vaaliasian. Vilkas keskustelu. Useimmat tuntuvat olevan minun kannallani, mutta toiset: Lohi, Niukkanen, Pitkäs-Ari, Hiekkala, y. m. jyrkästi vastaan: ei mitään vaaliliittoa! Silti suostuvat siihen, ettei omaa ehdokasta nyt nimetä. Keskustelu jatkuu vielä päivällisen jälkeen. Menee valiokuntaan, johon kaikki muut tulevat ehdotukseni vastustajia, paitsi minä! Ne olivat: Lohi, Niukkanen, Hiekkala, Ari Pitkänen. Lohelle sanoin, etten viitsi tullakaan valiokuntaan kun se näin puolueellisesti pantiin kokoon. Pelästyivät. Oli aije täyttää vielä valiokuntaa parilla meikäläisellä, mutta sekin jäi. H. Niskanen tuli minua ottamaan lujille että olen hänestä kirjoittanut jotain sopimatonta Savoon. ”Siitä pitää nyt tulla selvä.” Rintapielissä kiini!
Jouduin hieman ymmälle, kun en aluksi muistanut. Sitte muistin että viime vaalien edellä olin erään henkilön kyselyyn vastannut, etteivät keinottelijat saa tulla maalaisliiton ehdokkaiksi, taikka otan asian henkilökohtaisesti julkisen puhelun alaiseksi. Sanoin: Joo, muistelen kirjoittaneeni, etteivät keinottelijat saa tulla ml. ehdokkaiksi. Hän: ”Siitä pitää tulla selvä että sinä. Huomenna se pitää selvittää. ”Mielelläni. Minä vain ihmettelen, kuinka sinä olet maalaisliiton kokouksessa!” Ällistyi. – Mutta ei hän enää seuraavana päivänä uskaltanutkaan ottaa asiaa puheeksi. Miesriepu!