Kauniit ilmat yhä jatkuvat. Maantiet ovat niin kuivat kuin juhannuksena. En milloinkaan muista tällaista. Kävin Vaasassa.
Onnettomasta ulkopolitiikastamme tulee nyt yhtämyötään jobin posteja.
Ahvenanmaa ilmeisesti menetetään Ruotsille Ranskan ulkopolitiikan uhrina.
Ja rauha Venäjän kanssa näytään lopulta tehtävän millä ehdoilla tahansa – kunhan vain keinottelijat ja sosialistit saavat tahtonsa läpi!
Tuleeko tästä valtakunta?
Nämä seikat, niiden yhteydessä ruotsalaistemme separatismi, sosialistiemme kansallisviha, kapitalistiemme ahneus jonka edessä ei ole mitään pyhää, yläluokkamme juoppous ja mieletön vimma kieltolakia vastaan ja rappeutuminen, yleensä matala kulttuuritajunta ja innostus sivistyneissä – tuleeko tästä valtakunta? En minä pelkää kansan puolesta, vaan johtajain, hallitusmiesten, virkamiesten, liikemiesten puolesta. Heissä esiintyy liijan matala intelligenssi. Ja kun he sitten hyppäävät aina korkeille jalustoille näyttääkseen joltain, tuo mataluus tulee niin silmiin pistäväksi.
Sain tänään kirjeen Helsingistä, jossa ilmoitetaan että meidän miehet ovat olleet muiden mukana myöntämässä Repolaa ja Porajärveä Petsamon hinnasta ryssille. Ilmoitetaan samalla, että ryssät olisivat niistä luopuneet, mutta kun meikäläiset alkoivat hellittää.
Ja nyt Petsamoa onkin vain niin mitättömän soukka alue, ettei sillä tehdä mitään!
Mutta nyt ryssät ilmaisevatkin että kauttakulkuliikenne on heille tärkein! Meikäläiset hölmöydessään eivät ottaneet sitä huomioonsa.
Nyt on Petsamo luvattu.
Mutta – viikon kuluttua eduskunta kokoontuu. Sellaista rauhaa en minä mene ratifisoimaan. En. Varsinkaan nyt, kun Ahvenakin on menossa, Pitäähän meidän osoittaa hieman miehuutta. Venäjä on nyt heikko. Meidän on saatava Itä-Karjalalle itsemääräämisoikeus.
Se on oleva ensi istuntokauden ohjelmani.