Vaasassa. Ilkan osakeyht. vuosikokous ja hallinnon kok. Tilinpäätös vahvistettiin. Kokonaisvoitto oli n. 85000 josta suurin osa käytettiin lyhennyksiin ja poistoihin. 15000 varattiin voitonjakoon ja 17000 jätettiin hallinnon käytettäväksi palveluskunnan palkkojen parant. viime vuodelta. Konttori- ja toimitushenkilökunnalle päätettiin jakaa lahjana 1 kk. palkka viime vuodelta. Sitte tuli palkankorotukset. Ne liikkuvat nykyään niin hävettävissä summissa, että melkein tekee pahaa. Mutta sen tekee elintarpeiden, kaiken yhtämittainen kohoaminen.
Niinpä oli toimittajilla, etup[äässä] liikkui Haapala, nyt ’’Vaasan’’ toimittajain palkat verrattavina. Ne olivat viime syksystä asti olleet: Tuomikosken 3,500:-, Jaakoon 3000:-, Könnin 2500:- jnep. Meillä taas Hlan 2000:- minun samoin kun olen täällä, mutta valtiopäiväin aikana vain puolet, siis 1000:-, Mattilan 1400:- Lankisen ja Tepon 1200:- Nyt ne kohotettiin: Haapalalle ja minulle 300:- Mla 2000:- Tepolle ja Lankiselle à 1500:-
Minun on paha ottaa vastaan näin paljoa. Mutta minun täytyy se tehdä, sillä mahdotonhan minun on taas olla alemmalla kun Haapala, en suorastaan voi, kärsimättä itsealentumisesta. Ja kun se nyt kannattaa liike, voin ottaa hyvällä omallatunnolla. Vaan järjestän asian niin, että otan suuremman määrän osakkeita.
Harjun peruspalkka määrättiin 2500:- ja entiset provissionit. Nyt hänen palkkansa oli v:lta 1920 tehnyt n. 2200:- kk. Ahtiluodolle Lasten Toverista määr. à 350:- kk.
Kun ajattelee näitä summia ja vertailee palkkoihin ennen, ne ovat hävettäviä. Minäkin sain kymmenenä vuotena vain 250 kk. ja valtiop. aikana vain 100:- 150:-! Nälkävyötähän siinä sai kuroa. Mutta sittenkin kiusaa että nyt liikutaan tällaisissa määrissä.
Ilkan-Santavuoren patsasrahastoon luovutettiin 500:- Maalaisliiton Sanomalehtimiesyhd. 500:-
Ilkan sisältö. Haapala viritti siitä kokouksessa keskustelun. Eiväthän ne siinä mitään puutteita tuoneet esiin. Uutislehtenä on Ilkka huono. Se riippuu monista seikoista ja etupäässä siitä, ettei Hla kykene ottamaan jatkuvasti kestävää alotetta. Artikkeli-osaston kaikki tunnustavat. Mutta minua masentaa ja hävettää, että ’’Vaasan’’ ’’Jaakko’’, kömpelöillä pakinoillaan on löytänyt tien etelä-pohjalaisten suosioon. Ja meidän pakinain pitäisi juuri sellaisen kanssa kilpailla! Se on jätkälörpöttelyä. Kuinka sen kanssa edes ilkeisi Ilkka ruveta kilpailemaan!
Mutta kun minä nyt pääsen keväällä Helsingistä, niin minä otan koko kädellä kiinni asiaan. Toteutan vanhan aikeeni: asetan uuden hyvän novellistiikan kilpailemaan noiden onnettomien pakinain kanssa. Kun ne kirjoitetaan päivän tapauksen kuvauksina, sepä on merkillistä, ellei makua saa paranemaan. Otan koko sen johdon omiin käsiini. Järjestän viivanaluset aivan uudella vauhdilla.
Näissä novelleissa tulisi kuvata: köyhän hätää ja miten heistä tulee bolshevikeja, rikasten sieluttomuutta, gulashielämää, juoppoutta, työtehon laskua, ajanhengen päämäärättömyyttä, maan hätää sen joutuessa ryöstöviljelyksen ja keinottelun markkinaratsuksi, tapaa millä kapitalistiset maanomistajat kohtelevat vuokraajiaan, valtiollista keinottelua, yhteiskuntaolojen ristiriitoja y. m. Se olisi uusi sarja ’’Aikamme kuvia.’’
Tämän lisäksi kotiseutukuvauksia, Pohjalaisia eturivin miehiä, persoonallisuuksia y. m.
Sepä nyt on merkillistä, jollei ihmisten makua saa taas parannetuksikin!
Sanomalehti ja erittäin Ilkka, on siitä edesvastuussa.
Ja minä. Asema velvoittaa.
Kunhan vain Vappu olisi pian!