Vaasaan. Näin unta, että ajoin Jakkulasta Isoonkylään. Silta joen yli oli hieman väärä mutta ihan uusi ja tervattu siltatie. Mutta sillan jatkona nousi samalla tavalla mäkeä myöten lankuilla pohjustettu tervattu siltatie. Mäki oli tavattoman korkea ja hevosen joskus vaikea kiivetä. Mutta se kiipesi kuitenkin helposti. Minulla oli pankkareki. Kujassa olin ottanut rekeeni koululapsia. Mäkeä kiipiessä olikin niistä yksi Paavo pikkupoikana, joka pelkäsi putoavansa. Minä otin hänet kainalooni. Samalla oltiin huipulla. Siitä alkoi lasku. Mutta me pysähdyimme. Kohta löysin itseni Kahrasta. Ja me puhuimme M. Kahran kanssa omantunnonasioista puolileikillisessä sävyssä.
Heräsin siihen.
Minun luullakseni tämä merkitsee sitä että Kärki voittaa ainakin siinä, että pääsee saarnaamaan.
”Lampolaisten” kirjoitus tuli Ilkkaan. Allekirjoittajina: M. Kahra, J. Lehtola, E[e]meli Rinta, Hj. Kahra ja A. Ripsaluoma. Julkaisin sen, sillä sävy oli nyt siivo.
Vaasan hovioik. presidentiksi ilmoitettiin nyt nimitettävän Tri Kaarlo Ignatius. Viimeiksi Hgissä käydessäni kehoitin Kalliota ehdottamaan häntä. Olemme siis Halmeen kanssa taistellessamme jotain suomalaisuuden hyväksi voittaneet! – Halmen kutsuin heti kun sain tästä tiedon. Meillä oli hyvin hauskaa. Suomalaiset eivät lopultakaan tarvinneet tunnustautua niin köyhiksi miehistä, että tuon paikan olisi pitänyt luovuttaa ruotsalaisille! Ja se on tärkeä voitto. Ruotsalaisilta on nyt tämän hovioikeuden valtaus alkanut. Minä olen lakkaamatta tehostanut Kalliolle, että hän ei saa ajatella tänne ruotsalaista, taikka –
U.S. on helisemässä sen johdosta että on myyty lehden ent. painokone – Oulun kommunistilehdelle. Siltä taholta on selitetty että kaupan on välittänyt joku toiminimi, eikä he ole tienneet mihin kone tuli. Nyt tuo toiminimi, Vagner, selittää, ettei se ole konetta myynyt, perii pyynnöstä vain maksut! Ja U. S. vaikenee. Häpeällistä!
Sain ”ilon” taas lähettää Helsinkiin, tri Hytöselle 4000 mk. E. K. O. Yn vekselin maksuksi.