Saavuin Hospitsiin. Kohta tuli tapaamaan Vesterinen. Hänellä oli kivun asiat. Hän ja Sunila ajaneet budjettiin 50 milj. maatalousluottoa varten, mutta Kallio, Lohi ja Joukahainen eivät kannata. Tänään ratkaistaan asia, 25- vai 50 milj. Pr. on ollut myötätunt. viimemainitulle. Saa nähdä! Sitten on kysymys maatalousministerien erosta. Maatalousluottoahan on luvattu! Kysyy: mitä he tekevät? Ilmoittavatko eronsa heti, vai lykkäävätkö ryhmään? Vaikeus siinä, että hallituksen jäsenten hajaannus tulee siten räikeästi esiin. Kysyy: mitä tehdä? Vastaan: jättää asia ryhmään. Mutta niin voimakkaasti on luottovaroja maataloudelle luvattu, että asiaa on ajettava kabinettikysymyksen painolla. Karjalan hätä! Jos ml. ei hallituksessa koskaan tee vaatimuksistaan totta, niin ml. lakkaa olemasta tarpeellinen. Te olette taistelurintamalla, jossa luodaan talonpoikaisyhteiskuntavaltaa porvarillisen sijaan!
Sovimme hyvin.
Samalla hän sanoi että Kalliosta aijotaan tehdä Oulun läänin maaherra.
Sureen hänen puolestaan. Hän menettää elämänilonsa perheen keskuudessa ja maanviljelijänä.
Soitin Kertun asiassa Olinille. Sanoi että hän ei ole vielä ollut Diakonissalaitoksella, mutta kehoitti soittamaan tri Johnssonille. Sanoi tri Villebrandin tulevan vasta 1 päivän syysk. tienoissa. Kerroin Kertun tilasta. Sanoin että lie paras neuvotella Wbr. kanssa sitten kun hän tulee. Hänkin katsoi sen parhaaksi. Luuli siellä nyt olevan ahdinkoa. Kysyi Kertun vointia. Selitin. Sanoi: No, kyllä me teemme hänen kanssaan parhaamme. Sanoin: Luottamuksella jätän hänet heille. Uskoi Kertun varmasti paranevan.
S.N.L. kokouksessa olin iltapäivään asti. Oli virkistävää tavata vanhoja ystäviä ja ”uusia luutia.”
Illalla katsoin kansallisteatterissa Daniel Hjortin 6 kuvaelmaa. On se aika hyvä näytelmä. Sen tekijältä olisi voinut odottaa jotain, jos elämä sai jatkua. Mutta kenties ponnistus ja ilo tämän näytelmän aikaansaannoksesta olikin se, joka vei järjen.
Kailan kanssa tarinoimme kauan. Kaikenlaista. Täytyy sanoa: tässä Suomen maassa on jotain mätää!