Päivä nousee yön sumuista kirkkaana. Olen nukkunut viimeisen yön tähän toviin tässä huoneessa. Minä tunnen aivan kuin olisin uudesta syntymässä. Edessäni on mieluisa, työn hedelmöittämä taival – niin tuntuu. Ajattelen työtä kansan elämänkäsityksen valaisemiseksi, mikäli minulle siihen voimia annettane. Tunnen aivan kuin joku minua houkuttelisi ja vetäisi. Se on aivan sama psykologinen ilmiö, jonka tunsin silloin kuin lopuksi uhkarohkeasti päätin lopettaa maakauppani ja antautua kirjalliseen työhön – vaikka taloudelliset laskelmat olivat ja liikkuivat aivan ilmassa. Kun nyt ajattelen silloista rohkeuttani, tuntuu se käsittämättömältä.
Nyt on taloudelliset edellytykset toiset. Mutta sielullinen tilanne on sama: tympäistyminen tähän astiseen, rajaton innostus uuteen. Merkitseekö se vain tilapää-mielialoja, vai onko tällä muuta merkitystä? Sen näkee sitten jos vielä saan jotain kunnollista aikaan.
Minä näen sen: me tuijotamme itsemme sokeiksi politiikkaan. Se tekee kansalliselämämme yksipuoliseksi, siitä puuttuu suolaa ja jauhoja, joten keitos ilman niitä ei tule nautittavaa. Ja meillä on niin kovin tärkeä ja kriitillinen aika! Voi rakas Jumala, Suuri Johtaja! Anna meidän kansallissieluumme koittaa Sinun valosi aivan kuin aurinko nyt juuri pilkistää sadepilvien raosta Helsingin kaduille ja katoille herättäen hymyilevän kevättunnelman.
Tänään lopetettiin valtiopäivät. Valtiopäiväjärjestys pantiin yli vaalien.
Jumalanpalvelus kirkossa. Päättäjäiset presidentin linnassa. Sitten kahvit.
Presidentti tuli puhuttelemaan. Onnittelin häntä siitä että hän oli saanut uuden hallituksen. Hän oli itsekin tyytyväinen.
Eduskunnassa oli sen jälkeen jäähyväiset. Puheet. Jäähyväiset olivat lämpöisemmät kuin koskaan ennen. Tunnettiin että olimme eläneet suuren työkauden. Mutta olemme tehneet työtä niin – että emme ole ennen huomanneet sen tuloksia yhteenlaskea! Ja siinä on paras todistus.
Minulle jää ikuinen muisto siitä ystävyydestä jota lukuisat edustajat, myöskin sosialidemokraatit, kokoomukselaiset ja ruotsalaiset minulle osoittivat. He sanoivat sen. Minulla on lähteissäni tästä työstä se vaikutelma, ettei minua vihata eikä ylönkatsota, sekä, että maalaisliittoaate on nyt voittanut aseman, jonka se pitää, jos vain uskollisia miehiä yhä edelleen liittyy sen rintamaan.
Illalla oli Paavo luonani, samoin Leinonen.
Ja sitten lähdin kotiin.
Kotiin! Juna lähtee, minä istun junassa. Käytävässä juttelee Hohenthal. Hyttiini tulee toiseksi sosialistinen Raearo – juovuksissa raukka!
Juttelemme Hohenthalin kansa faneeriteollisuudesta jonka hän sanoo paisuvan hyvin suureksi, mutta koivupuu vähenee. Sovimme että käymme yhdessä Suolahden faneeritehtaalla joskus.