UlkovaliokunnassaHelo arveli että Repolan ja Porajärven asiassa on sen asian harrastajat tehneet vararikon. Epäili että hallituksen puolelta on annettu näille pitäjäille sitoumuksia. Pyysi Suolahdelta vastausta onko niin tapahtunut.
Juutilainen olisi tahtonut merkitä, että Petsamosta ei ole tarvinnut mitään vastiketta antaa, koska se on Suomen oma jo v:sta 1864. – Repolan ja Porajärven asiata pidetty tosiasiana Suomeen liittymisen suhteen. – Ei luota sotilasasiantuntijain lausuntoihin Karjalan kannaksen puolustamis-suunnitelmissa.
Suolahti. Kun oli puhunut lupauksista Repolan ja Porajärven asukkaille oli tarkoittanut hallituksen eikä ryhmien lupauksia. Ne olivat 1918 päättäneet luopua Venäjästä ja ilmoittaneet siitä Suomen hallitukselle. Kai Suomen hallitus silloin oli antanut jonkun lupauksen suojeluksesta. Myöhemmätkin hallitukset ovat myötätuntoisesti suhtautuneet asiaan. Selitys että näiden pitäjäiden jääminen Suomen val[t]ioon olisi aiheuttanut ainaisen riidan. Mutta se on väärä peruste. Ristiriita. Saatuaan tutustua asiakirjoihin ajalta, jolloin Suomen ulkoasiain johto valmisteli rauhanneuvotteluja, oli heikko. Tapa jolla Petsamon asiaa hoidettiin, oli huono. Liiallisia myönnytyksiä yleensä ennakolta.
Voionmaa lausui tyytyväisyytensä siitä että selvitykset tapahtuvat täällä.
Petsamo. Berlinin sopimuksessa vain vedotaan 1864 sopimukseen ja jätetään se Venäjän toteutettavaksi. 1919 kesällä taas vedotaan tuon sopimuksen täyttämiseen. Marraskuulla 1919 vasta sitä vaaditaan luovutettavaksi Suomelle. Se on nyt saatu laajempana kuin 1864 sopimus ja 1882 valtiopäivät edellyttivät. Nyt on maa-alue laaja ja varma. Torjuu sen moitteen, että Petsamon asiaa on huonosti hoidettu. Presidentinkin halu oli ennen kaikkea saada säilytetyksi Suomen historiallinen alue. Erittäin professori Vennola on taistellut tämän saavutuksen aikaansaamiseksi.
Itä-Karjala. Entisten hallitusten politiikka ei ole ollut selvä. Berlinin ohjelmassa siitä mainittiin.
Mutta 1919 on ohjelma epäselvä. Nyt on asia paremmin ratkaistu. Marraskuussa 1919 että Venäjä myöntää Karjalan kansalle itsemääräysoikeuden Kansainliiton sallimissa puitteissa.
Ulkoministeriö oli ilmoittanut ettei Repola ja Porajärvi Suomeen kuulu. – Sosialisteille ei ole asioista ilmoitettu, sen vuoksi he eivät ole voineet vaatia Rep. ja Porajärveä.
Alkio. Rauhansopimuksen koskettelemissa asioissa on jokaisen mielipiteet näiden vaiherikkaiden vuosien kuluessa vaihdelleet niin, että siitä on turha kiistellä. Mutta Itä-Karjalan politiikka ja Repolan & Porajärven suojelus on tuottanut niille itsilleen ja Suomelle niin paljo etuja, että sen polit. vararikosta kokon. ei voi olla puhetta. Repola ja Poraj. olivat kädessämme ainoa valtti sen jälkeen kun välirauhassa luovuttiin päävaltista, avattiin Suomenlahti venäläisille. Se oli suuri erehdys. Jos sosialistit olisivat olleet mukana vaatimassa Repolaa ja Poraj. se olisi saatu, kuten on tunnustettu. Mutta en ole minä puol[estani] milloinkaan harrastanut Itä-Karjalan valloitusta eikä tiet. kukaan silloisessa hallituksessa, vaan ainoastaan itsemäär. oikeutta, oikeutta äänestää, mihin kuuluvat. On valitettava jos ei sos[ialisteille] ole asioista annettu tietoja. Pidän kuitenkin, että nyt saavutettu autonomia on tärkeä ja Suomen on sen toteuttamista oikeus ja velvollisuus vaatia. – Kysyi: onko Ranska sekaantunut rauhanneuvotteluihin painostaen Suomenlahden neutralisoimista Venäjän eduksi tahi saarien luovutusta?
– Oli protest. syyskuun kokouksessa Paasikiven kirjeessä olevaa sanontaa vastaan että Rep. ja Porajärvi on ollut kauppatav. Petsamoa vastaan. Muuten valitti Karjalan kannaksen, Inon ja Puumalan riisumista. Teki erinäisiä muistutuksia. Mutta tunnusti että m. m. se, että Suomi on nyt vapautettu maksamasta Venäjän velkoja on niin suuri saavutus, että se painaa ratkaisevasti rauhan eduksi. Sellaista ei saada, jos rauhan tulevat Ranska ja Englanti välittämään, eikä ollenkaan jos rauha on tehtävä valkoisten venäl. kanssa. Katsoo että rauha on hyväksyttävä mutta pidättää oikeuden vastalauseessa sitä arvostella ja tehdä muistutuksia.
Holsti. Sotilasviranomaisemme pitivät hallituksen politiikkaa uhkarohkeana. Vastaili Voionmaalle. Hallituksen ohjelma ollut johdonmukainen. Alkiolle: Ranska ei ole sekaantunut rauhanneuvotteluihin. Puolusti puolustuslinjaa Karjalan-Kannaksella.
Vuorimaa. On arvosteltava onko rauhanehdot Suomen edun ja arvon mukaiset. Sen vuoksi on täällä tapahtuvalla keskustelulla suuri merkitys.
Mitä takeita neuvostovalta on antanut pitääkseen pyhänä rauhansopimuksen? Ei mitään. Olisi pitänyt saada vastaavia takeita. Rauhanehdotus annettu lain muodossa. Laki on käsiteltävä perustuslaillisessa järjestyksessä. Siis lähetettävä lausunnon saamista varten perustuslakivaliokuntaan.
Juutilainen. Punaisen hallituksen rauhalle ei ole pantava sitä merkitystä, jonka edellinen sille antaa. Nehän luovuttivat Inon ja Puumalan alueetkin.
Voionmaalle, että Kansainliittoon Itä-Karjalan itsemääräämisoikeuden toteuttaminen olisi varmempi luottaa kuin neuvostoVenäjään.
Vennola. Suomenlahti on nyt tullut kansainväliseksi. Ennen se oli Venäjän aluevesiä. Ranskan eräs korkea toimihenkilö v[iime] vuonna ilmoitti, että Ranskan piireissä ollaan sitä mieltä että Suomenlahden rannalta pitäisi luovuttaa muutamia satamia Venäjälle. Ranskan virallinen mielipide ei ole tullut ilmi. Suomenlahden saarien neutralisoimisella oli tämä tyydytetty. – Puolustuslinja Karjalan kannaksella on kenraali Enckelin mukainen. Selosti Petsamo-kysymystä. – Meidän on pidettävä kiinni siitä, että Karjalan itsemääräysoikeus toteutuu.
Voionmaa ilmoitti pitävänsä v. 1918 ja 19 ilmaistuja mielipiteitä hallituksen ohjelmana. Rauhanneuvotteluissa neuvottelukunta ja hallitus esiintyneet suurella yksimielisyydellä. Tunnusti edelleen, että kun kerran aseellisin voimin mentiin Petsamoon, se olisi ollut suoritettava kunnollisesti. Kun vaaditaan rauhan pysyväisyydestä, ei tiedä, milloin Venäjältä voidaan saada paremmat takeet.
Mantere. Kysymyshän on nyt rauhansopim. hyv. tai hylk. Tärkeitä saavutuksia todettavissa: Petsamo, Itä-Karjalalle oikeudellinen pohja. Tästä on pidettävä kiinni kansainvälisten sopim. pohjalla. Suomenlahd. neutralisoiminen tärkeä saavutus. Taloudelliset tulokset hyvät. Suomen eduskunta voi vallan hyvillä syillä tämän rauhan ratifioida. Onko siis poliittinen tilanne tähän ajava? On. Kuka tietää milloin olot Venäjällä järjestyvät? Välitila tulisi maallemme liian rasittavaksi ja kuka takaa että se hallitus joka tulee Venäjälle olisi valmis tekemään edullisemman rauhan. Puoltaa hyväksymistä.
Holsti ymmärtää hyvin että tehdään kysymys mitä takeita on rauhansopimusten toteuttamisesta. Aina harjoitetaan Venäjän taholta täällä agitatsiota. Meidän tulisi pitää huolta bolsh. agit. vastustamisesta toisin keinoin kuin odottamalla Venäjän lupausten täyttämisestä. Ilmoitti allekirj. pyynnöstä ryhtyneensä toimiin Suomenlahden kartan liittämiseksi mietintöön.
Juutilainen oli jo vuosi sitten ollut sitä mieltä, että bolshevikihallitusta on pidettävä Venäjän hallituksena. Toivoo että tämä sopimus jossain määrin sitoo tuleviakin Venäjän hallituksia.
Yleiskeskustelu päättyi.
Vuorimaa esitti 3 artiklan johdosta pyydettäväksi perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Äänestys hylättiin 12 ä 4 vastaan.
Ensimäinen lukeminen suoritettiin.
Nevanlinna herätti kysymyksen, onko jotain säädettävä lainmuodossa, tai perustuslainmuodossa? Antoi ponsiehdotuksen. Pantiin pöydälle ja päätettiin istunto.
Seuraava istunto Maanantaina klo 2. Sihteeri ja puheenjohtaja klo 1.
Istun, makailen ja lueskelen Ahon uutta kirjaa ’’Muistatko – ?’’ Soitin kotiin, mutta siellä oli vain Mimmi joka ei kuule. Soitin Kertulle, mutta en saanut häntäkään.
Eduskunta on mennyt lomalle. Minun on oltava täällä ulkoasiain valiokunnassa rauhansopimuksen valiokuntavalmisteluita varten. Tuntuu niin yksinäiseltä. Kaikissa sanomalehdissä näykkimisiä: H. S:sa Suomenlinnan upseerien venäläisjutussa.
U.S:ssa ja Sos.demokr. finanssikomissioni-kirjoituksista. Ravintoloitsijat nostavat päätään: uhkaavat ravintolalakolla, jollei kieltolain uusia rangaistusmääriä kumota! Se olisi siunattu lakko. Ja kokokiellon vastustajat, hekin nyt lähtevät julkisesti liikkeelle, kun H. S. on poissa, ilmeisesti siinä uskossa, että kieltolakitaistelu hellittää!
Kun nämä ja monet muut taisteluraudat ovat pihdeissäni, tuntuu Ahon kirja olevan muille, mutta ei minulle. Niille, jotka voivat, saavat vetäytyä muistoihinsa, niille lie se suloinen kirja. Minulle se vain tekee apean mielen, kun tunnen, miten minäkin voisin nauttia tällaisesta – jos –.
Koetettiin uudelleen soittaa kotiin. Ei saatu ollenkaan vastausta.
On se merkillistä tämä elämä minullakin: Poliittiset vastustajani luulevat, että minä mielelläni taistelen, voin tässä hyvin ja nautin elämästä! Ja kuitenkin vain pakko, kova, velvoittava pakko pidättää minua poliittisessa ja julkisuuden rintamassa. Jollei velvollisuudentunto minua tässä pidättäisi, minä pakenisin täältä takanasilmin: istuisin talvet kirjoituspöytäni ääressä ja suvet penkoisin multaa! En riitelisi kenenkään kanssa, paitsi mikäli kirjaini aatteellinen sisältö sen aiheuttaisi!
Kun Jumalani sallisi, että minä jollain tavoin jo ensi vaaleihin tultaessa vapautuisin.
Noh, vapaus koittaa kerran! En masennu. Teen velvollisuuteni, niin kuin sen voin.
Toverini ovat minulle erinomaisen uskollisia. Se antaa voimia ja lisää uskoa.