Kesän viimeinen päivä! Rautatievaunussa oli kovin kolea ja minun oli kylmä. Ohuet vaatteet. Pitänee jo vetää esiin talvipalttoonsa. Lainaan päällystakin! Vaatteet ovat vanhoja ja kuluneita, mutta itselle ei rohkene ajatella uusia, kun lapsille kuitenkin on välttämätön laittaa. Kirjoitin Jutille Harjavaltaan kysyen josko hän nyt voisi lähettää viime kesänä tilaamani kotikutoisen vaatekankaan. Jos se tulee, luulen ettei se nyt maksa kaikkein korkeinta hintaa ja sitte tulen toimeen pari vuotta. Ostin tänään Vaasassa nelikon silakoita – 15 mk! On hintaa.
Miten Jumalan nimessä pienituloiset ihmiset tulevat toimeen nyt? Minua pelottaa.
Tänään Pellervo uhkaa maamiehiä vankeudella, pistimillä ja kuularuiskuiskuilla. Minä en ymmärrä enää – sehän antaa rosvoille ja Sammatin jäljittelijöille [tark. valkoista terroria Länsi-Uudellamaalla] aseet ja aiheet …
Minusta tässä olisi syytä suun tukkimiseen.
Menemme Annin kanssa tyttöjen konserttiin.
On erinomaista, että Kerttu ja Paavo ovat niin punoutuneet kiinni tähän paikalliseen nuorisoelämään. Se vie heidän sydänjuurensa kansaan, kotiseudun kansaan, josta koulutie useimmiten vierottaa nuorison.
Eilen puhuin Paavon kanssa ensi kerran laajemmin hänen suhteistaan naistuttaviinsa. Katsoin velvollisuudekseni selittää hänelle sen varjo- ja valopuolet, että hän oppisi karttamaan lankeemuskuoppia.
Kiitän häntä myöskin. m. m. hänen toiminnastaan Eräpoika-liikkeen johdossa täällä. Juuri se luo hänelle raittiita tuttavuuksia maalaispoikien kanssa. Siitä joukosta voi tulla nuorisoseuran uudistustekijät.