Promotsioni. Olin mukana. Aho – Anna M. Tallgren – Emil Zilliagus – Gunnar Castrén
Olihan se koko lailla naivia. Mutta vanhanaikaista juhlallisuutta koko lailla. Mitään mielenpainuvaa ei siinä ollut. Teppo Homén oli humoristinen promoottori, puhui Tokoista, kun piti puhua Tolstoista. Professori Sundman kadotti konseptinsa ja vapisi kuin koulupoika. Ultimus Paloheimo puhui naisille niin latteasti, että se vasta oli lapsellista, naurettavaa.
Se piti olla henkisten saavutusten riemullinen näyte. Mutta se oli kaavoihin kangistuneen aikakauden hengetön voimattomuuden näyte.