Vaasaan. Pilvinen. Lintujen konsertti metsässäni. Influensa ei vain tahdo lähteä nahastani. Aijoin mennä Helsinkiin Kallion 50-v. päiväksi, mutta ilmeisesti täytyy siitä luopua, kun tämä on nyt jo jatkunut Marianpäivästä asti.
Kyllä tätä minun rakasta kotikontuani vainoavat monet kateensilmät! Nyt sain kuulla että miettyläiset, etupäässä Hemminki, ovat valittaneet kunnan taksoituksesta, hakien sitä kumoon, jolloin minun talonverotukseni on taas yhtenä valitusperusteena. Valitetaan, ettei minua ole verotettu koko summasta minkä olen ilmoittanut! Ja koko valitushomman liikkeelle panevana voimana on ystäväni M. E. Mäki! Hän on asian puuhannut, pannut muut esiin, jäänyt itse nimellisesti syrjään. Samalla on valitettu siitä, että kansakoulunopettajia ei ole verotettu koko tulosta! – Vaikka valittajat varsin hyvin tietävät että he ja varsinkin minä olemme muutenkin saaneet maksaa paljon korkeampaa verotusta kuin talolliset, joita on taksoitettu vain puolesta ja kolmannesta osasta.
Minä en ihmettelisi, jos Hemming ja kumpp. näin valittavat. Mutta Mäki. Jos minulta tuo veroerä menisi, sitä en valita, mutta sitä että tämä lahja koti tehdään minulle yhä uusilla loukkauksilla niin katkeran ristin kodiksi, että minussa alkaa nousta vakava kysymys, eikö minun tule sitä jättää takaisin. Sillä tämän kaiken jälkeen, jossa niin ilkeänä esiintyy ihmisten kateus ja pahatahto, pelkään että minulla tulee aina olemaan sielun tuskana tietoisuus siitä, että ympärilläni on pahantahtoisia ihmisiä, jotka kadehtivat. Minun olisi saanut ja pitänyt tämä haistaa jo ennen, kun tulin tänne. Nyt minä olen tähän uhrannut jo kolmisenkymmentätuhatta ja, mikä onnettominta, myönyt vanhan kotini! Jos olisin nuorempi mies, varmasti jättäisin nyt tilan takaisin, ja etsisin vaikka minkälaisen mökin asuakseni. Mutta – olen vanha.
Voi Mäki! Sinä, miksi juuri sinä teit tämän? Minä en pidä rahakysymystä suurena – minä pidän valitettavampana, että Sinä paljastat näin heikkoutesi säälimättä vanhan ystäväsi tunteita.
Jotain iloakin sentään pirskahtaa harmauden lomasta. Perälä kirjoittaa että konkurssipesä on myynyt W. Söderström Oy:lle teokseni 160,000:sta markasta. Olen sydämestäni iloinen asiain tästä käänteestä.
Poikani kanssa puhuimme tuosta verotusjutusta. Hän kärsii siitä minun vuokseni. Tulos hyvä. Minä olen ylpeä tästä pojasta.