Äidin hautaus tapahtui tänään. Kutsutut saattajat tulivat joksenkin kaikki, hyvä joukko toistasataa ihmistä. Oli kaunis hieman koleahko ilma. Huoneisiin mahtuivat kaikki. Alli puki arkun päällyksenkin kukkasilla. Arkun sijoitimme aamulla kuusimajaan pihassa. – Veli-Aaroni vaimoneen ja nuorimman lapsensa kera tulivat yöjunassa. Hautaus toimitettiin klo 3. Rovasti Pohjonen toimitti haudansiunaamisen. Merkillistä oli, että hän puhui niin kaartaen ja välttäen Äidin autuuden mahdollisuudesta. ”Niin kuin me uskomme, ”toivomme”, lienee vainaja saavuttanut sen päämäärän johon hän, niin kauan halasi ja ikävöi.” Hän oli ystävällinen ihminen, jolla aina oli rohkaiseva ja lempeä sana” j.nep. Jollei äiti saavuttanut kristityn päämäärää, autuutta, silloin tässä on meikäläisen mahdoton yrittääkään! Sen olisi papin tullut rohjeta sanoa, että hän saavutti sen. Sillä jos kuka uskoi äiti yksinkertaisesti, ilman järkeilemättä, olematta lahkolainen – aivan kuten papin ohjeet sanovat. Äiti oli luonnostaan autuuden perijä! Sen vuoksi oli tuntunut muistakin omituiselta, että pappi kangersi ja kierteli. – Minä heitä ymmärrän kuitenkin, pappi-parkoja. He eivät tiedä itsekään mitä he tekevät.
Niin, äiti laskettiin hautaan, isävainajan oikealle puolelle, johon ennen olivat myöskin lapseni haudatut. Haudasta nousi luita, pääkallo ja suuret reisiluut – ilmeisesti isäni jäännökset. Ja pieniä, lasteni jäännöksiä. Niin, sellaiseksi maatuu ihminen.
Lukkari Iipponen lauloi virret, särkyneellä äänellä. Haudan päällys kukitettiin seppeleillä ja vihkoilla.
Äitini mainen vaellus päättyi siihen. Hän oli hyvä ja rakastava äiti, kaikkensa omiensa hyväksi uhraava. Saattoi suutahtaa, mutta yhtä nopeasti leppyä. Hän oli yksinkertainen, ilman mitään loistavia ominaisuuksia, mutta juuri siksi: hyvä, rakas äiti.
Kiitos rakas äiti kaikesta hyvyydestäsi. Minä tunnen että minun olisi pitänyt vielä enempi hoivata ja rakastaa Sinua kuin olen tehnyt. Olen monasti ollut heikko rakkaudessa, etsinyt enempi omaani kuin Sinun hyvääsi.
Rakas äiti: olen ihminen!
Haudalta tultua tulivat tänne Harjut, Aleksei Mitro, U. Tarkkaset, Mahlaset j.nep. Aterioitua jäimme vain oma väki ja Vallinmäkeläiset ja Hilma.
Äitiä ei ollut enää kotona.