Schauman tuli luokseni sanomaan, että heikäläisten edustajain keskuudessa yleisesti annetaan minulle se tunnustus, että olen rehellinen mies. Tämän sanoi hän sen johdosta että eilen pidin taas heitä moittivan puheen kieltolaissa! Sanoi, halunneensa sen sanoa, ”koska on oikein joskus sanoa jo eläissä mitä sanotaan kuoltua.” Arfman kertoi muutaman kajaanilaisen, joka oli ensi kertaa Helsingissä, olleen lehterillä. Hän oli kysynyt. ”Mikä oli se laihahko herra joka niille ruottalaisille niin nasevasti haukkui jokaiselle erikseen? Tunsin oikein sormenpäissäkin sen vaikutusta. Se niin näpäkästi pisti aina silmälasit päähänsä ja tirkisti papereissaan uuden nimen.”
Arfman: ”Etkö arvannut?” ”en”. ”Se oli Alkio.” Ukko huitaisee kädellään: ”No sitte minä ymmärrän!”
Maalaisliiton piiritoimikunnille lähetettiin eilen ryhmän valtuuskunnan nimissä kiertokirje, jonka minä puheenjohtajana ja Kärki sihteerinä allekirjoitimme. Siinä kehoitettiin varomaan, ettei sellaisia henkilöitä, joiden maineessa on tahra, kuten bobrikoffilaisia, juoppoja ja kieltolain vastustajia pitäisi asettaa missään ehdokkaiksi.
Aihe saatiin siitä, että Karjalassa eräät Meronen ja Savolainen olivat osoittautuneet jo sellaisiksi. Niin ikään Kyminlaaksossa oli ehdokkaaksi asetettu muuan tuomari Näkki, ja Oulun pohjoisessa pyrkinyt ehdokkaaksi Pohjanheimo.
Illalla tapasin kadulla tri V. Tarkiaisen. Juttelimme kauan. Hän sanoi ettei mitään eloisaa henkistä vireyttä voi saada aikaan Kirjailijaliitossa. Ne eivät viitsi keskustella mistään muusta kuin siitä mistä rahaa saisi. Hänen arvelunsa mukaan Ahokin idealismineen ja realismineen kuuluu jo historiaan. Uutta lipun näyttäjää ei näy. Jos sellainen nousisi, se varmasti saisi lauman peräänsä. Kojo ja Lehtonen edustavat jonkullaista uudistuskokeilua, mutta niin rikkinäistä. – Lupasi kutsua minua heidän seuraavaan kokoukseensa johon sanoin mielelläni tulevani ennen kuin lopullisesti täältä väistyn.
Holstin luona olin pari tuntia. Hän taas selosti Varsovan sopimusta, näytti sähkösanomia y. m. joista selvisi että Holstilla oli Vennolalta kaikkiin sopimuksiin valtuudet. Niin ikään oli hänellä Viron ulkoministeri Piip’in ja Suomen lähettilään Reijosen todistukset että juoru Holstin juopottelusta siellä oli alusta loppuun valhe.
Valitettavinta on, että Vennola on sosialisteille ja kokoomukselaisille esittänyt Holstia ja hänen sopimuksen tekoaan väärässä valossa. Jos hallitus nyt joutuu välikysymyksiin kaatumaan on se Vennolan syy.
Minä koetan tyydyttää saksalaisia kirjoittamalla Ilkkaan siihen suuntaan. Minulle näytti Holsti Viron ulkoministerin sähkösanomaa jossa tämä Piip todistaa todetun ettei sopimus tarkoita ketään muita vastaan kuin Venäjää.
Holsti selittää, että jos ei Suomi sitoutunut pöytäkirjassa vastustamaan myös Versaillesin sopimuksen tarkastusta, seuraus olisi voinut olla että olisi tullut tarkastettavaksi myös Suomen ja Venäjän rauha, jolloin olisi voinut tulla Suomen velvollisuudeksi ottaa maksaakseen osa Venäjän velkoja. Mutta jos nyt vallat saavat Genovassa sopimuksen aikaan Venäjän kanssa, niin silloin lyödään kiinni myös Suomen ja Venäjän rauhansopimus, jonka Kansainliitto silloin voi radifioida. Genovaa koskeva sitoumus ei sido muuta kuin Genovaan asti.