Lauantaina 1 p. Tammik. 1921
Uusi vuosi! Puiston oksilla valtaisat lumikasat. Pakkasta 15°. Päivällä aurinko paistaa. Yleensä erinomaisen komea talvi ilma.
Nurmiolaiset kävivät luonamme.
Mäen-Matti myös. Hänen emäntänsä oli ollut estettynä.
Odotamme juuri Hollolaisia.
Tytöt laulavat ruokahuoneessa ja keittiössä. On iloa tuntea että he ovat iloisia.
Momma hiipii tavallista kumaraisempana huoneissa kuin varjo.
Hollolaiset tulivat. Oli hauskaa. Sovimme että menemme huomenna pappilaan yhdessä.
Pakkanen kiihtyy ulkona. Panemme tulta pesiin. Puitten oksilla on paksu lumi, ne ovat ’’purjeessa.’’ Pakkanen antaa niille lisäväriä ja painoa.
Illalla myöhemmin luemme yhdessä koko perhe.
Uusi vuosi on näin alkanut. Hiljaisena. Kotoisen rauhan merkeissä. Kunhan ulkonakin olisi rauha. Kunhan meille alkaisi tämän vuoden aikana jo kirkastua yhteiskunnallinen rauha, uuden kehityksen aika, uudistetut elämänarvot selvitä, uusi elämän usko kirkastua.
Niin – kunpahan!