Tänään lopetettiin valtiopäivät tavanmukaisin juhlamenoin. Ryhmässä oli esillä kysymys suhtautumisesta hallitusmuotokysymykseen. Esitin yöllä laatimani julistuksen, jolla olisi tehty tilanteesta selkoa valitsioille, sekä ehdotettu pidettäväksi jokaisessa maalaisliittopitäjäässä valitsiainkokouksia, joissa olisi vastattava seuraavaan kysymykseen:
’’Vapautatteko meidät vaaliohjelmamme määräyksestä mikäli se koskee tasavaltalaista hallitusmuotoa, ja sallitteko meidän suostua monarkistiseen hallitusmuotoon, jos se tulee sellaiseksi, että katsomme voivamme sen hyväksyä?”
Ryhmässä toiset, kuten Niukkanen, Pykälä, Juutilainen ja Joukahainen asettuivat jyrkästi vastustamaan, toisten usein puoltaessa ajatusta.
Laajan keskustelun jälkeen hyväksyttiin yksimielisesti että kutsutaan kokoon puoluekokous käsittelemään asiaa, mutta ei julaista julistusta.
Sanomalehdissä on käytettävä hillittyä kieltä, levottomuutta hillittävä, edustajat voivat vapaasti selostaa asemaa valitsioilleen ja pitää kokouksia.
Asema yleisesti tunnustettiin nyt tasavalta-aatteelle melkein toivottomaksi. Kallio, Hahl, Pehkonen, Relander, Luopajärvi, Leino, Vuorimaa, Tanskanen, Kokko ja minä tunnustimme että nuorsuom. paon kautta ja sen johdosta että nyt on päätetty 38 § nojalla käydä hallitsijan vaaliin, tasavallan mahdollisuudet ovat huvenneet melkein kokonaan.
Senaatissa kävin senaattori Paasikiven pyynnöstä. Läsnä oli myöskin valtionhoitaja Svinhufvud. Oli kysymys siitä, mille kannalle maalaisliiton eduskuntaryhmä asettuisi, jos hallitus antaisi uuden demokraattisemman esityksen hallitusmuodoksi. Vastasin: minä en voi antaa mitään lupausta, mutta puoluekokous on nyt päätetty kutsua kokoon kahta päivää ennen kuin uudet valtiopäivät kokoontuvat. Omana mielipiteenäni sanoin, että pidän 38 § mukaista kuninkaan vaalia laittomana. Lailliselle pohjalle olisi päästävä. Kernaammin sitten kansanvaltaisemman monarkistisen hallitusmuodon, kun laittoman pohjalla. Sillä minä pelkään rauhattomuutta. Minä en missään tapauksessa salli mitään kapinoimista. Jos hallitus haluaa antaa uuden esityksen se riippuu kokonaan siitä itsestään ja monarkisteista, jos ne suostuvat sen tekemään kansanvaltaisemmaksi.
Tuntui, että kumpanenkin epäili kuninkaanvaalia 38 § mukaan, sillä he eivät sanoneet mitään vastaan kun jyrkästi painostin sen epäilyttäväisyyttä.
Sitten keskusteltiin niistä kohdista mitkä erikoisesti tahtoisimme muuttaa hallitusmuodossa jos yleensä monarkian kannalle asetumme:
– Kuninkaan edesvastuuttomuus pois.
– Hallitusmuoto pitää saada muuttaa, jos valtaistuin tulee tyhjäksi eikä perillistä ole.
– Lakien veto-oikeus samanlaiseksi kuin tasavalt. hallitusmuodossa, mahdollisesti hallitusmuotoon nähden poikkeus.
– Ei saa perust. läänejä kielirajojen perusteella.
– Ei ruotsalaisia sotilasosastoita kieliperusteella; sopisi määrätä: sotilaat saakoon suorittaa asevelvollisuutensa mikäli mahdollista kotiseudullaan.
– Kuningas ei saa kantaa veroja ilman eduskunnan suostumusta.
Nämä mainitsin tärkeimpinä.
Svinhufvud erittäin painosti sitä, miten vaikea on hallituksen asema. Olisi päästävä sisäiseen rauhaan sillä sota esiintyy yhä uhkaavampana. Venäjällä on ententen joukot voitolla. Moskovasta on lähtenyt pakoon koko Saksan lähetystö, paraillaan matkalla Helsinkiin.
Suomen sotaväki on kuriin tottumaton. Niin kauan kuin saksalaiset ovat täällä, pysyy järjestys ja voidaan estää vihollinen ryntäämästä maahan. Mutta jos ne menevät, se on Suomen loppu. Lenin ja Trotski ovat paenneet Kronstadtiin.
Molemmat arvelivat, että ruotsalaisia olisi rauhoitettava, jollain sen tapaisella pykälällä joita me vaadimme pois. Eivät pitäneet ruotsalaisvaaraa olevan olemassa. Minä esitin päin vastaisen käsityksen ”hyökkäävästä ruotsalaisuudesta”. Sanoin muuten, että minä olen viimeinen mies sallimaan että ruotsia puhuvaa miestä sorretaan hänen kielensä vuoksi.
Mainitsin sinikaarti-puheista, joista he eivät olleet kuulleet.
Svinhufvud sanoi, että minä voisin vaikuttaa ryhmän mielipiteen suosiolliseksi kääntämiseksi uudelle esitykselle jos tahdon. Vastasin että se on erehdys vaikutusvallastani, mutta minä en lupaa mitään, enkä vaikuta mitään, minä ainoastaan selvästi ja varmasti esitän kantani, joka on: laillisiin oloihin on päästävä, kuninkaanvaalia 38 § mukaan vältettävä, – minä en koskaan alistu kapinoimaan väkivaltaisin keinoin.
Professori J. J. Mikkolan kanssa tarinoimme kotiin palatessa junassa. Hän matkusti rouvansa kanssa Orisbergiin. Hän kertoi että von der Goltz on hyvin intresseerattu maalaisliitosta ja mieltynyt meidän kansalliseen katsantotapaamme. Joitakin kohteliaisuuksia erittäin minulle. Filosofeerattiin. Kertoi jonkun, joka oli läheltä seurannut punavankileirien kuolevaisuusprosenttien suuruutta ja vankien psykologiaa, lausuneen:
Suuri kuolevaisuus punaisten keskuudessa johtuu siitä, että he ovat menettäneet uskon asiansa onnistumiseen, aatteensa oikeuteen.
Siis: taloudellisen ja yhteiskunnallisen vallankumouksen mahdollisuuteen!
Mikä terävä havanto! Minusta se on ajatus joka ansaitsee aivan erikoista huomaavaisuutta.
M. väitti, ettei hän ollut monarkistien kokouksessa sanonut, että tasavaltalaiset puuhaavat ententen kanssa Tukholman kautta, vaan suomalaiset.
Kello. On omituista, että ryhmältä saamani kello niin kiinnittää mieltäni. Minä en leluille pane suurta arvoa, mutta tämä, tunnustuksena sen prenikan sijasta, jota en ole saanut, kuten Kokko puheessaan sanoi, syvästi liikuttaa mieltäni. Päättyihän tuona päivänä suuri taistelu tasavallasta – tappioomme. Tasavalta näytti tulevan, inhimillisesti katsoen pitkiksi ajoiksi haudatuksi. Mutta taistelua olemme käyneet niin vilpittömästi, niin syvin intomielin, niin todellisesti, että tappiokin tuntuu juuri sen vuoksi helpolta kantaa. Me maalaisliittolaiset olemme tarkoittaneet kansan parasta, kansanvaltaa, emme voi mitään jos taistelumme ei vienyt tuloksiin. Mutta, jos vielä saadaan uusi, kansanvaltaisempi mon. esitys, jo se on suuri voitto taistelustamme.
Kaikki näkyvät luulevan, että minä pidän hirmuisen ankaraa ryhmäkuria! Luulevat, että ryhmämme eheys johtuu siitä! Lapsellisia, yhteishenkeä ymmärtämättömien mielikuvia. Minä en pidä kuria siinä mielessä ollenkaan, ettei ajatuksen vapaus saisi vapautta! Olen luullakseni ryhmässämme äärimmäinen ajatuksenvapaudenmies. Mutta ryhmämme yhteishenki johtuu siitä, että meillä on yhteinen aatepohja, että olemme hyvin paljo yhdessä, että keskustelemme paljo, ja tulemme siten ymmärtäneiksi toisiamme paremmin. Meillä on yksimielisyys tullut tottumukseksi tavaksi, siis välttämättömyydeksi julkisessa esiintymisessä. Siinä ryhmäkurimme perustus.
Rentolan sanat minua liikuttivat. Hän sanoi häntä pelotetun, kun hän tulee, ’’sen jumalankieltäjän’’ johdon alle, joksi minua oli sanottu. Hän sanoikin tavanneensa ’’kristityn’’ joka käytännöllisesti toteuttaa oppiaan. Häntä oli peloteltu minun jumalankieltämykselläni.
Joukahainen kiitti ’’Suuntaviivoista,’’ jotka olivat tulleet juuri kun hän perusti ’’Maaseutua”.
Kallio puhui siitä, miten silloin alussa, kun maalaisliitto oli hajoamaisillaan, me asuimme yhdessä ja minun siirtymiseni maalaisliittoon pelasti sen.
Minä tunnen niin elävästi etten ole ryhmäelämässä tehnyt muuta kuin yrittänyt pitää yllä toverihenkeä, välttää jyrkkyyttä, sammuttaa epäilyksiä ja johtaa yksimielisyyteen. Mutta minä näen tässäkin Jumalan sormen: Hän johtaa meitä yksimielisyyteen ja vilpittömyyteen, koska me olemme yksinkertaista väkeä, joiden tehtäväksi on ilmeisesti uskottu hoitaa tärkeätä osaa Suomen kansan haltuun uskotuista leivisköistä.
Tämä kultainen muistoesine, se tulkoon sukukalleudeksi: Sen saakoon poikani Paavo minun jälkeeni ja hänen jälkeensä sen saakoon hänen poikansa, se, jolle Paavo tahtoo kellon jättää.
Juna lähenee Laihian asemaa. Menen kirkkoon kuulemaan Pohjosta.