Menen Orisbergiin puhumaan oppilaitten toveriliiton kokoukseen. Paavo soitti juuri, että hänen on ”käynyt vähän ikävästi”. Miten? Sain suomenopettajalta muistutuksen. Mistä? Lupaa illalla tullessaan kertoa.
Halmeelta sain taas kortin, jossa ilmoittaa ettei vieläkään ole saanut rahalähetystäni. Tästä jutusta tulee yhä seikkailumaisempi! Odotetaan.
Olin Orisbergissa tänään. Erinomaisen ystävällinen kohtelu. En huomannut mitään merkkiä siitä, että tuloni olisi näyttänyt tunkeilevan vaikutuksen tekevän. Olin hyvin iloinen tästä. Se osottaa, että tuomio siitä, että olen asettunut taistelemaan yleistä, hallitsevaa mielipidettä vastaan, alkaa silläkin taholla hieman hellittää. En sano tätä siksi, että mielisuosion saavuttamisen vuoksi aikoi-sin vastakaan rahtuakaan periaatteistani hellittää. Mutta siksi, että oma ihmiseni kaipaa sittenkin edes jossain määrin vanhain, nuoruuden ja taistelutoverienkin ymmärrystä. Kuinka monesta heistä onkaan tieni vienyt erilleen! Ja kuitenkin: kuinka syvät henkiset syyt meillä, Björkenheimillä, Antilalla ja minulla olisikaan yhteistyöhön juuri Etelä-Pohjanmaan maatalousväen nostattamiseksi. Mutta – minä en saa tulla Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuraan henkisenä itsenäni, vain referenttinä, – ja joskus ”vieraana, jota pidetään ylhäällä.” Tämä minua kiusaa. En ole mikään korukaluksi sopiva. En kaipaa kunniatehtäviä. Kaipaan lupaa, oikeutusta, saada Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuralle antaa siitä yhteiskunnallisesti elähyttävää maahenkeä, joka yhä edelleen puuttuu E.P. Maanviljelysseuran johtokunnan johtavimpienkin jäsenten kodeista, joista pojat karkaavat pois! En sano, että minä tässä mikään olen. Mutta yrittäisin heidän kanssaan yhdessä selvittää suurta maakuntamme elinkysymystä. Tunnen että ymmärrän siitä jotain. Tiedän, että jos olisin suomettarelainen, minä olisin siellä. Mutta jos sitä olisin, silloin olisin elimellisesti mukana Maanviljelysseurassa ilman mitään erikoistehtävää. Olisin vain yksi heistä. Ja silloin ei se todellakaan maksaisi vaivaansa.
Jos tämän joku lukee, pyydän: älkää vain herran-nimessä luulko että minun kunnian vuoksi tekee mieleni Maanviljelysseuran johtokuntaan. Ei toki! Niin pieni en ole. – –
Orismalalla sain odottaa yöjunaa neljättä tuntia, kun oli myöhästynyt.