Ulkoasiain valiokunnassa Karjalan kysymystä käsiteltäessä Holsti selitti että Toukok. 9 pnä oli annettu rauhankonferenssille lupaus ettei Suomi pane Karjalassa toimeen valtausta. Sen vuoksi ei siis pitäisi ryhtyä siihen. Oli tehty laskuja, että yhden prikadin lähettäminen 3-4000 miehen suuruisena, tulisi 3 kuukaudelta maksamaan 50–70 miljoonaa markkaa. Sen vuoksi olisi tarkoitusperään pyrittävä neuvottelujen tietä. Valmistauduttava sotaan tai rauhaan. Sotaministeri katsoo hyökkäyksen Aunukseen aivan mahdottomaksi. yhden kuuk. kuluessa tulisi sota maksamaan 1 milj. päivässä. Esitettiin taulukko joka osoitti sotaväen puvuissa suurta puutteellisuutta.
Näin ollen ei pidä sotilaalliselta kannalta Karjalan sotilaallista oberatsionia mahdollisena.
Enckel yhtyi samaan.
Kivekäs katsoi että Syvärin linja on Suomen tuleva raja. Olisi sovittava valkoisten venäläisten kanssa miehityksestä. Elleivät ne suostu on miehitys mahdoton. Emme voi. Sotajoukko ei ole siinä kunnossa.
Berg ei missään tapauksessa katsonut miehitystä mahdolliseksi.
Enckel: Karjalan kysymys ratkaistaan Pietarissa. Turha mennä Karjalaan. Jos venäläiset pyytävät voimme lähettää pienemmän joukon. Silloin maksavat myös kulungit.
Luopajärvi: Jos aunukselaiset pyytävät, entä sitten?
Sotamin: Jos aunukselaiset pyytävät, tietysti voidaan mennä. Jos vapaehtoisilla mennään, niin voidaan vallata, mutta ei puoltaa.
Vilkama samoin kuin Enckel että Karjalaan mennään Pietarin kautta. Valkoisten ryssien kanssa sopimus.
Keskustelu sukeutui sittemin suuntaan, että Karjala oli jätettävä oman onnensa nojaan, diplomaattisten neuvottelujen varaan. Ellei ne auta, tullaan pois ilman vastustusta.
Alkio silloin ilmoitti, että hänestä on ehdottomasti Repola, Porajärvi ja Lindajärvi lujasti pidettävä Suomen suojeluksessa niin, etteivät venäläiset saa panna siellä toimeen kutsuntaa. Sillä jos siellä pannaan kutsunta toimeen, silloin on Suomi hellittänyt otteensa ja Karjala on menetetty. Tämä merkitsisi että nykyisen hallituksen koko kesäinen politiikka olisi kärsinyt tuhon ja hallituksen olisi erottava. Mutta jos me nyt, mainittujen alueiden väestön pyytämänä, suojelemme heitä venäläiseltä kutsunnalta, estämme sen, me pidämme hallussamme nämä alueet ja se merkitsee paljon siinä diplomaattisessa kielessä, jonka selittämänä Karjalan kohtalo määrätään.
Ja: tämän tunnustivat nyt kaikki todeksi!
Joten se hyväksyttiin.
Sittemmin uudessa istunnossa tarkistettiin päätös, jolloin päätettiin repolaisia kehoittaa passiviseen vastarintaan, eikä menemään kutsuntoihin; että repolaisista vapaehtosista varustetaisiin väkivallan varalle joukko vastustusta varten.
Pietarin kysymys. Suostuuko hallitus lähettämään Suomen joukkoja Pietariin vartiopalvelukseen? kysyy Marguljetz. Sotaministeri suosii tätä ajatusta.
Alkio vastustaa. Suomalaisia, enempää suojeluskuntia kuin sotaväkeäkään, ei saa laskea venäl. komennon alle. Hetki, jolloin meidän on ment. Pietariin ei vielä ole tullut. mutta Valkeasaari-Pietarin rata on miehitettävä heti kun Pietari on valloitettu. – Kivekäs hyväksyi Alkion ajatuksen, – Enckel: Pääasia on Pietari, rautatie sivuasia. Mutta venäläiset eivät ole vielä pyytäneet apua. Jos sitä pyytävät venäläiset, silloin on Suomen mentävä. Alkio. Silloin on Suomen mentävä, kun he saavat komentaa Pietarissa. Ei ennen. Vilkama: Silloin kuin me saamme pitää hallussamme sen mitä otamme.
Hyväksyttiin. Ehdot on tarkoin määrättävä. – Berg. Mobilisointia varten tarvitaan 10 päivää. Wilkama: Hukkamobilisointi on suuri vahinko. Jos mobilisoidaan on tehtävä jotain. – Berg. Ensi kuun kuluessa 7 ½ milj. kustannukset päivässä, seuraavien 2 ja 3 kuuk. kuluessa 3 ½ milj. päivässä. – Kivekäs. Jos ei koko mobilisointia voida panna toimeen, olisi hankittava hevosia tykistöön ja harjoitettava ne, sekä kutsuttava reservi palvelukseen. Berg: 8000 hevosta maksaa 50 mk. päivässä.
Holsti. Ranska ei tahdo selvästi että menemme Pietariin. Englanti ei myöskään. Asema on niin epäselvä, etteivät tahdo ottaa vastuulleen kehoitusta meille mennä Pietariin. Amerikka-asema Venäjällä ei ole vielä kypsä suomalaisten mennä sinne. – Alkio merkitsi mielihyvällä että kaikki nämä lausunnot tukevat hänen ajatustaan että nyt ei ole aika Suomen ottaa osaa Pietarin operatsioniin. Mutta se hetki ei ole vielä tullut.
Päätettiin, että tällä hetkellä ei ryhdytä asiaan. Mutta jos tuonnempana tilaisuutta tarjoutuu otetaan asia uudestaan harkittavaksi, jos venäl. pyytävät, tahi asianhaarat muuten siihen antavat aihetta.