Eduskunnassa oli kova kahakka Kork. Oikeudesta. Meidän miehet taistelivat määräajaksi nimittämisen puolesta, koko oikeistoa vastaan. Ryhmässä käsittelimme kysymystä hallitusvallan siirrosta. Tänään ilmoitettiin, että asia pitää olla tänään eduskunnassa päätettynä. Toin ryhmään ehdotuksen lausunnoksi ryhmän puolesta tässä asiassa, joka lausunto pitäisi tulla esiin delegatsionissa. Kannatettiin. Pehkonen arveli, ettei sota- ja ulkoministerin nimitys ole tämän asian yhteydessä. Luopajärvi ja Juutilainen hyväksyivät.
Lausunto päätettiin monistettuna lähettää toisille porvarillisille ryhmille.
Mutta ennen kuin sitä ehdittiin toimittaa, kutsuivat nuorsuomalaiset suuren valiokunnan huoneeseen kokoukseen kaikki porvarilliset ryhmät neuvotteleman hallitusvallan siirtoasiasta. Nuorsuomalaisille olivat heidän senaattorinsa ilmoittaneet, että, jollei hallitusvalta tänään tule Svinhufvudille, senaatti eroaa.
Syntyi kiivasluonteinen keskustelu jossa oikeisto ja me hyökkäsimme vastakkain.
Tässä keskustelussa Setälä antoi seuraavan selityksen: Ulkopoliittinen asema on kireä. Kysymys on siitä tuleeko Suomesta valtakunta. Onko tämä saavutettavissa neuvottelujen teitä. Ei voida näistä asioista 200-henkisessä seurassa vapaasti keskustella. Tärkeitä asioita näinä päivinä ratkaistavina. Ei ole sota-asiain johtoa. Elintarvehallitus hajan. Töiden jako olisi tarpeen. Pelko, että nyk. hallitus tahtoisi kietoa Suomen ulkomaiseen sotaan, on perusteeton. Meidän eduskunta ei kykene yhdessä yössä laatimaan hallitusmuotoa. Jos valta nyt siirretään senaatin nykyiselle puheenjohtajalle, se ei sido eduskuntaa, ei tasavaltaan, ei monarkiaan. On vain saatava tarpeellinen keskitys. Nykyinen hallitus ei voi hoitaa asioita toisella tavalla. Jos eduskunta katsoo, että ne on hoidettava toisella tavalla, eikä luota nykyisen hallituksen asiain hoitoon, silloin eduskunta voi antaa luottamuksensa toisille.
Talas: Tämä vallansiirto ei tule vähimmässäkään määrässä vaikuttamaan hallitusmuotokysymykseen. Ehdotuksen syntymiseen ei vähimmässäkään määrässä ole vaikuttanut mikään ulkovalta. Se on kokonaan syntynyt hallituksen omasta alotteesta.
Ainoastaan Ståhlberg ja Åkesson olivat meidän kannallamme lausunnoissaan, mutta äänestyksessä sitten oli niitä noin 28.
Tämän jälkeen päätimme, että täysistunnossa esitetään lausuntomme, mutta ei vaadita äänestystä, koska se ei johtaisi kuitenkaan mihinkään tulokseen. Ryhmän päätöstä vastaan Juutilainen ehdotti että asia pantaisiin pöydälle ensi keskiviikon ilta-istuntoon. Sitä Takkula kannatti. Suutuin. Tämä oli vastoin ryhmän päätöstä. Vaadin heti ryhmän kokoon ja jätin puheenjohtajapaikkani. Lähdin kotiin, kortteeriin. Ryhmä oli kauan koossa ja pehmitti Juutilaista. Takkula pyysi puhelimessa anteeksi, koska hän oli, tuntematta ryhmän päätöstä, kannattanut. Sanoin, etten hänen päälleen kanna. Tuli lähetystö: Lohi, Lantto, Hahl, Manner ja Arffman. Pyysivät etten siitä ryhmään suuttuisi; ilmoittivat Juutilaiselle annetun moitelauseen, ankaran paheksumisen muodossa. Pyysivät olemaan edelleen puheenjohtajana. Nauroin. Enhän tällä kertaa ollut edes kiihtynyt. Mutta toivoin että koulu jotain vaikutti Juutilaiseen. Itse asiassa on sama, vaikka tuo henkilö seisoisi päällään, mutta on ikävä olla puoluetoverin kanssa sellaisessa suhteessa että häntä täytyy halveksia. Puheillaan hän tuottaa häpeätä koko ryhmälle. Tämä oli niin suuri kysymys, ettei siinä ollut tilaa sosialistiselle agitatsionille. Maalaisliiton arvo vaatii, että sen puolesta käytetään kieltä arvokkaasti. Juutilaisen kieli häväisee meitä.