Menen kaupunkiin. Saan Helsingin Sanomat. Näen että hallitus on nimitetty. Olen siis ministeri. Asia ei tee minuun iloista vaikutusta. Monestakin syystä. Kulen pakkovallan alaisena. Ymmärrän että saan uusia vihamiehiä, pilkkaajia. Mutta minun on käytävä eespäin siksi kuin tulee tien pää. Velvollisuuteni vaatii sitä. Mutta täytettyäni tämän velvollisuuden, sitten palaan kotiin, kirjailijaoloihin. Jumala siunaa kansaani!
Ilkassa oli molempain hallintojen sekä O. Yn ja Osuuskunnan vuosikokoukset. Kaikki meni hyvin. Haapalalle myönnettiin ehdotuksestani 1,200 mk. kuukausipalkka sekä kaikki velkansa anteeksi, tehden n. 6200 mk.
Harjulle 700 mkn kuupalkka ja provis-sio-nit ennallaan.
Salmelaiselle 800 mkn kuupalkka.
Minä kielsin ottamasta esiin minun palkkakysymystäni, koska se nyt on sivu asia. – Jäi ennalleen 300:- valtiopäiväin ajalta 600:- väli-ajoilta.
Haapala tulee nyt olemaan vastaava toimittaja niin kauan kuin minä olen hallituksessa.
Veljeni on Vanhan Vaasan sairaalassa umpi–suoli-leikkauksen vuoksi. Tulin sinne vossi-kalla. Hän voi hyvin. Leikkaus onnistunut hyvin.
Tohtori Suihko kutsui kahville. Sain kyydin asemalle.
Hufvudstadsbladetin sain heillä. Se tekee parhaansa pilkatakseen ja mustatakseen minua. ’’Maakauppias’’ ja ’’kansankirjailija’’ ovat taasen ’’hyvään ’’ tarkoitukseen käytettynä oikeass-a kurssissaan.
Hallitukseen onkin tullut ruotsalaisia enempi kuin tiesimme. Voss-Skraderkin ilmoitetaan ruotsalaiseksi, vaikka edistysmieliset lukivat hänet joukkoonsa. Ne sitten eivät tunne väkeään! Samoin ne aikoinaan lukivat joukkoonsa sotaministeri Valdenin. Ja miten kauaksi se Ehrnroth jää Holstin paikalle? – Ilmeisesti hallituksella tulee kokoonpanoonsa nähden olemaan suuria vaikeuksia. Mutta se tuskin olisi ollut autettavissa.