Lauantaina 2 p. Helmik.
Olen nukkunut hyvin. Kaupungilla kuuluu taasen vahvasti ammutun. Kun olen puoli-pukemassa, ilmoitetaan naapurihuoneistossa olevan parhaillaan 4 punakaartilaista tarkastusretkellä. Laitan valmiiksi lähteäkseni heti toista tietä, kun soittavat isäntäväkeni ovelle. Menopaikkani on valmiiksi suunniteltu. Mutta noin 15 min. kuluttua he poistuvat tulematta tänne. Isäntäni lähtee kaupungille uutisia urkkimaan. Asema on käynyt sellaiseksi, etten enää voi soittaa Kertullekaan. Mutta kyllä tästä vielä loppuselvityskin tulee! Rosvot eivät voi maassamme vielä ratkaisevaa johtovaltaa saada. Se on historiallinen ja kehitysopillinen mahdottomuus. Terveen kansalaisaineksen täytyy voittaa. Minä luulen että Suomi tässä verikylvyssä syntyykin uudestaan. Se herättää ja yhdistää. Sosialidemokratia tässä kukistuu, sillä sen nimessä toimeen pantu valtiokaappaus, kapina ja murhaaminen, ne ovat rikoksia, joita kansa joka elää ei voi anteeksi antaa. Klo 12 kerrotaan, että edustajat Antti Mikkola ja E. Schybergson olisivat nyt ammutut. Tietoa epäilen, mutta mahdotontahan ei nyt ole mikään. [Nuorsuomalainen Mikkola, Turun Sanomien perustaja, ammuttiin 1.2., RKP:n Emil Schybergson selvisi hengissä].
Ruokatarpeiden puute kuuluu käyvän yhä kireämmäksi. Maalta tuonti käy yhä niukemmaksi.
Tampere on, uusimpain tietojen mukaan vielä punakaartilaisilla.
Klo ½ 2 kerrotaan että Tarkka-ampujak. 9 on ammuttu eräs 75-vuotias ukko Silfverhjelm, sen johdosta että punakaarti oli sieltä tavottanut erästä saman nimistä suojeluskuntalaista. Nämä eivät ole edes sukua toisilleen.
Samalla saamme tietää, että Silfwerhjelm on tuotu Patologiselle laitokselle, mutta Schybergsonia ei, eikä Mikkolaa.
Nyt kerrotaan asejuna Pietarista saapuneen. Äsken meni tuosta kuorma-auto joka oli täynnä kivääreillä varustettuja venäläisiä sotamiehiä.
Täältä pitäisi lähteneen retkikunta Porvooseen.
Kerrotaan: eräs vaimo oli antanut ilmi oman miehensä suojeluskuntalaisena. ’’Minä olen sosialisti’’ oli kerskunut. Kun miestä vietiin oli akka huutanut: ’’Herra Jesus, jos se tulee takaisin, se tappaa minut.’’ ’’Älä pelkää, ei se takaisin tule,’’ vastattiin.
Maitojonosta oli yksi akka ilmoittanut pari perhettä joissa oli vannonut olevan aseita. Heti olivat menneet tarkastukselle ja –.
Saa nähdä –. Hyvä Jumala, kumpa ei Kerttu olisikaan täällä olisi paikkani rintamalla.
Kohtaloani odotan levollisesti. Olisi melkein onni päästä sulattamasta tätä kansallista häpeätä. Uskoni ihmissuvun jalostumiseen on järkytetty.
Tuossa vieressä on venäl. ampumavarasto. Siellä ne nyt marssivat aseineen – kaupungilla. Sitä rikoksen syvyyttä!
Ilma on ihana. Onhan kyntteli! Lapset laskevat mäkeä ikkunanalla. Mitä on Suomi silloin kuin he ovat sen johtavana ikäluokkana?
Onko minun elämäni nyt siis loppuva? Työni päättyvä? Ja minulla olisi vielä suunniteltuna kokonainen uusi työkausi kirjallisia tehtäviä varten, joilla luulisin voivani hyödyttää Suomen tasavaltaa kansaa.
Mutta – tämä tasavaltakin saattaa kuolla pian, jos tätä menoa kestää. Ja jos se kuolee, tällä kansalla ei silloin enää ole suurta arvoa, ei mitään elämäntehtävää.
Olen näinä päivinä käynyt tarkastaen läpi Puukkojunkkareita uutta painosta varten.
Kerttu, rakas Kerttuni, kunhan sinä olisit kotona! huolehdin sinun vuoksesi.
Tälle kadulle on ilmestynyt urkkija.
Ilmoitetaan, että Hgin miliiseistä on vain 16 suostunut nykyisen hallituksen palvelukseen julkisesti, mutta sitten on joukko ruvennut punakaartien palvelukseen urkkijoina.
Niistä venäl. sotamiehistä, jotka ovat ruvenneet liikkeen palvelukseen, kerrotaan suurin osa olevan entistä ohranaväkeä, santarmeja.
Laivaston upseeristo oli kutsunut kokkinsa pois upseeriklubilta, ilmoittaen ettei sinne enää tulla. Samalla tiedettiin, että laivasto lähtee – Pietariin, toisten tietojen mukaan Vaasaan. Mutta Vaasaan ei, ymmärtääkseni, jääesteiden vuoksi nyt pääse.
Sosialidemokratisia edustajanaisia kerrotaan olevan senaatissa priimuskeittiöillä kokittamassa hallitukselle ruokaa. M.m. Alma Jokinen.
Lainvalmistelukuntaan on nimitetty M. Airola, Verner Aronen ja Anton Huotari.
Säätytalolla on nyt Helsingin Työväen Eduskunnan toimisto. Isäntäni kävi siellä. Oli ollut hirveästi väkeä, täynnä tupakansauhua ja kamala siivo. Paperia, ruuan tähteitä, hiekkaa, paperossinpätkiä kuten kaduilla.
Suomen Pankin avaimet ovat kadonneet. Kansanvaltuutetut aikovat holvit avata räjähdyttämällä.
Pankkien kullat eivät ole Helsingissä. Kuuluvat polttaneen setelinsä, merkinneet numerot kirjoihin ja todistuttaneet valantehneillä todistajilla.
Nyt on ”Työmiehessä” julistus murhaamista vastaan! Muka. Teeskentelyä. Ilmeisesti Mikkolan murhan johdosta. Ei minkään maan historia tiedä, että parlamentin jäseniä olisi kohdeltu näin. Kansanvaltaisimmilla vaaleilla kokoonpantu eduskunta syrjäytetään raakalaisjoukon aseilla ja ’’hallituksen’’ johtoon astuu häikäilemättömiä seikkailijoita.
Tänään tuli talon emännän veli ja epäili häntä tultavan yöllä etsimään kortteristaan. Jäi yöksi. Meille molemmille varattiin turkit keittiön ovelle, – me pakenemme sitä tietä jos yöllä etsijöitä tulee.
Kerttu kävi illalla. Hänen huoneeseensa on poissa-ollessaan ammuttu kuula ikkunasta! Tyttö oli reippaana. Sanoi nyt hyvin nukkuneensakin! Suojele hyvä Jumala lastani!
Täällä oli illalla muutamia vieraita. Mielialat epätoivoisia. Me vainotut koetimme niitä kohottaa.
Rva L:ström, joka kassavarkauksen vuoksi oli erotettu Eduskunnan ravintolasta, oli kannellut punakaartille kamreri L:n päälle, ettei hän ole saanut palkkaansa. Meni punakaartilaisten kanssa sinne. Mutta kun kamreri selitti rvan varkaudet, ajoivat punakaartilaiset rvan tiehensä haukkuen.