Lauantaina 22. Marrask.

Useita lähetystöjä. Minä luulen että postivirkailijoilla ja palvelijoilla on hyvin raskas elämä. Kruunun metsistä olen kauan aikaa vaatinut myytäväksi 3–5 miljardin markan arvosta puutavaraa, että saataisiin yhdellä iskulla koko valtion finanssit kuntoon. Nyt sain Pohjanpalon innostumaan asiaan. Menimme rahaministerin luo ja hän suostui. Hänen tehtäväkseen jäi tehdä suunnitelma ja tuoda se hallitukselle ensi viikolla. Se ajetaan läpi. Jos saamme myydyksi esim. 1–2 miljardin arvosta, silloin saamme lainoja, lunastamme paperirahamme pois ulkomailta ja yhdellä iskulla parannamme asemamme.
Se on tehtävä!
Ulkomaisen propakandan teosta olen yhtä myötään puhunut. Nyt tuli tri T. Kaila Pohjanpalon kanssa ehdottaen että tuollainen kirja julaistaisiin. Hyvä! Rahaministeri suostui että panemme siihen 30,000 mk. Päätettiin.
Luopajärven luo menin, otin hänen käteensä, katsoin hänen silmiinsä ja sanoin:
’’Sovitaan pois!’’
’’Sovitaan vain!’’ vastasi hän yhtä yksinkertaisesti. Ja niin oli asia selvä. Ei sanaakaan lisää.
Sielussa on nyt rauha.
Komiteaan ulkomaisia kauppasuhteita järjestämään ehdotti ulkoministeri äärimmäisiä oikeistolais-ruotsalaisia. Teimme muistutuksen Luopajärven kanssa. Vaadimme maanviljelyksen edustajaksi jotain suomalaisempaa kuin Vestermark, sekä molempien osuuskauppojen keskuskuntien johtomiehiä. Sittemin ajattelimme Leinosta M., Vaseniusta ja Tanneria. Asia lykättiin ensi tiistaihin.
Junassa. Matkalla kotiin. Kotiin! Miten se sana soi! Sain Paavolta tänään kirjeen. Miksi ei Kerttu kirjoita? Hän kirjoittaa sunnuntaina.
Menen vaunussa nukkumaan.