Kaupungissa aamulla. Tapasin Otto Antilan. Hän tuli toimistoon tultuaan Hahnen teatteri seurueen mukana Vaasaan. Sanoin hänelle, etten pidä siitä että hän meni teatteriin. Puhuimme paljon. Sanoi luonnon häntä vetävän. Kuvailin sitä tyhjyyttä, joka näyttelijän täytyy tuntea silloin kun kättentaputukset lakkaavat. Ja siveellisiä vaaroja. Kehoitin ostamaan talon. Sitte elämään taiteelle minkä sen ohessa voi. Silloin on elämällä pohja. Ennustin että hän saa kyllikseen jo tänä talvena. Sanoi aikovansakin johtajaksi. Se vielä hullumpaa! – – Tänään Kerttu soitti Tampereelta. On tulossa Karkusta. Jää maanantaiksi Inhaan Raekallioiden luo. Ääni lapsella oli reipas.
Illalla olimme saunassa, Paavo ja minä; äiti sai vieraan juuri ja hänen täytyi mennä sitten jälemmin. Ihanata on olla saunassa.