Kaupungissa aamulla. Rauman edustalla on taas eräs Ruotsinmaalainen laiva uinut miinoihin ja 5 ihm. on hukkunut. Ida Aalbergin hautauksesta ovat Helsingin lehdet täynnä. En ymmärrä – mutta kaikki tuntuu niin näytelmälliseltä. Kuinka moni sydän sykkii persoonallisesti hänelle vielä tänään? Kyllä julkisuudenihmisille on vaikeata valita elämässä yleisen, julkisen tunteen ja sisällisen kotitunteen välillä oikea suhde. Tänään lopullisesti tarkistin ”Uusi aika” -kirjan uutta painosta varten ja korjasin etupäässä ne virheet, mitkä kustantajan ”kielellinen tarkastaja” oli ensi painokseen töykeässä itsekkyydessään tehnyt.
Tänään uskallan taasen saunaan, sillä influensa lienee pääasiassa voitettu.
Pyrkijän tilaajamäärä lie nyt 1500.
Olen viime aikoina paljon ajatellut uutta teostani. Ja kaikesta päättäen tulen siinä kuvaamaan 1870-luvun kansanelämää. Koe-tan saada kansan esiintymään silloisella kansallisella näyttämöllä. Se, kansa, tulee korven pimennoista, raatajana ja nälännäkijänä, taikauskoineen mutta ihanteellisine luonteineen. Herrat pitävät kansaa narrina. Yhteisnäytäntö eräässä Maanviljelysseuran näyttelyssä Ilmajoella. Loppunäytäntö Malkamäen juhlilla. Nyt luen ensin Kalevalan ja Kantelettaren.