Aamulla Vaasassa. Sataa kuin kaatamalla. Syksy tulee. Päivällä tuli M. Latva Porista luoksemme, vaimoineen. Oli hauska pitkästä aikaa tavata häntä. Pankinjohtaja hän nyt on. Tietysti monarkisti. Synkkämielinen oli hänellä vaimo.
Toivoisin, että nimeni puhdistamiseksi siitä häväistyksestä jota siihen nyt taantumukselliset ja monarkistit tahrivat, että minä, muka, olisin kansan liehakoitsija ja omien etujeni vuoksi vain olisin maalaisliittolainen, toivoisin, että edes kuolemani jälkeen rohkenisi ja haluaisi astua esiin joku joka tuntisi esim. miten olen etujani valvonut Ilkassa, nuorisoliikkeessä, valtiopäivämiesehdokkaana, kauppiaana ja äitini ja veljieni kanssa eläessäni yhteisessä pesässä, sekä Laihian kuntalaisena.
Mutta niin ihmeellisesti on kuitenkin käynyt, että nyt toivon vaimoineni olevamme taloudellisesti turvatut. Mutta se on kokonaan kirjailijatoimen ansio, josta vähimmin rohkenin toivoa ennen.