Kotona. Tänään sain Söderström osakeyhtiöltä tarjouksen uuden teokseni kustantamisesta. Tarjous on aikaan nähden hyvä. He tarjoavat 2500 kpl. painoksesta 1914 mk. ja ilmestyttyä kohta maksetaan, sekä, jos uusi painos otetaan, maksetaan samassa suhteessa. Se tekee noin 75 p. kappaleelta, siis 25 % kun hinta on 3 mk. Suostuin tietysti. Aijoin sähköttää. Mutta asemalla ilmoitetaan, että, kun ensin pitää sähkösanoma lähettää Helsinkiin tarkastettavaksi, sitte se lähetetään, kun on sopivaa aikaa, voi viipyä monta päivää ennen kuin se ehtii perille, joten kirje menee pikemmin. Maisteri Jäntti ehdottaa nimen muutosta ”Uusi aika”. Vaimoni, Haapala ja Harju kannattavat. Myönnän, että se on onnistuneempi. Sillä todellisuudessa teos nyt sellaisenaan tarkoittaa kuvata Jokirannan kylässä koko Suomen nykyistä asemaa, Kyläsuo kaikkia suomalaisia nevoja, Peltomies agronoomiuudistusta, Mikkosen emäntä Suomen äitejä j. nep.
En tiedä, miten hermostoni on niin herkkä, mutta tähän asti en ole saattanut yhtään kertaa hyräillä teoksen loppulaulua ”Taas kun uhkaa” ajattelematta Suomen äitejä sitä laulamassa, – ilman, että tunteeni ovat rikkoutuneet liikutustilaan. Olen, näet, niin sydämestäni vakuutettu siitä, että jos tämä maahengen kansallinen herätys todella tulisi tapahtumaan, silloin Suomi syntyisi uudestaan.
Nimeksi tulee siis ”Uusi aika”.
Viimeinen tämän syksyinen ihana keltaruusu sai pihasta tulla pöydälleni Annin ja Kertun tuomana. Kiitos!
Tänään kirjoitin ”Tarinatuvalle” kertomuksen: Reipas emäntä.