Lauantaina 28. Lokak.

Valtava lumipyry. Alkiomäen metsä- ja kotitunne esiintyy uudessa vivahduksessaan. Tämä tyyni, tasainen lumipyry joka täyttää ilman ja peittää hiljoilleen kuuset ja maan huikaisevan valkeaan vaippaansa, se on ihana nautinto. Tunti oli kulunut. Kaunis lumisade taukosi. Pilvet ja sumut haihtuivat. Nyt loistaa aurinko täydessä kirkkaudessaan lumisten kuusten välitse huoneeni ikkunaan. Näinkin lumoavaa voi olla, rumaksi haukutussa Laihialla.
Tänään haudattiin rovasti J. Pohjonen. Hautaustoimituksen tekivät rovastit Virkkunen, Alanen ja Vainio, sekä pastorit Simelius, Lauronen ja Lampo. Kööri ja E. Keinänen lauloivat. Seppeleitä oli rovastikunnalta, Kalajoen seurakunnalta, sekä omaisilta ja yksityisiltä n. 15. Huomiota herätti ettei Laihian seurakunnan puolesta laskettu mitään seppelettä. Olin aikonut laskea seppeleen vain ilman puhumatta. Mutta kun Laihian ”kirkollinen” seurakunta esiintyi niin vaieten katsoin velvollisuudekseni puhua muutaman lämpöisen sanan.
Laihian kunta ei myöskään ollut edustettuna. Kutsuttuina vieraina näytti olleen vain kirkonkyläisiä, sekä kirkkoneuvoston jäseniä. Kuolemasta ei myöskään ollut ilmoitettu llkassa, ainoastaan Vaasassa. Se on loukannut Ilkan lukijakuntaa. Myöskin sohistiin siitä ettei laulukuntaa oltu kutsuttu pappilaan. Kaikki tämä ristiriitaisuus hajotti tunnelmaa, joka kauniin hautaustoimituksen vuoksi olisi saattanut nousta korkeallekin. Surettaa, että pikkuerehdykset tekevät tällaista.