Lokak. 11 p.
Hyvä Jumala, miksi sinä et ole sallinut minun saada enempi oppia kieltä, voidakseni saada riittäviä tietoja täyttääkseni velvollisuuteni tässä valtiollisessa tehtävässä johon minä olen joutunut! Kunpa näkyisikin jo edes jossain päin mies, joka astuisi tähän raskaaseen tilaan, niin minä saisin ilon vetäytyä yksityiselämään, askaroida lapion ja maan kanssa, kirjoitella milloin olisi kirjoitettavaa, – koota itseäni. Nyt olen ihmislauman etunenässä, ja ne, jotka voisivat auttaa – ne ovat toisissa puolueissa ja ilkkuvat minun kykenemättömyyttäni! Voi kansa! Kaikkeni antaisin jos voisin saada sinulle valtiollisen vapauden ja leipää. Mutta seassasi ulvovat ahneet gulassit kuin susilaumat vieden leivän suustasi ja ulkopuolella venäläiset susilaumat…
Ja missä ovat ne Suomen vapauttajat! Olen vanha siihen. En kykene enää käyttämään muuta kuin kieltä ja kynää. Missä ovat nuoret?
Sillä nuo vanhat poliitikot, ne ovat perineet pelkuruuden, laiskuuden ja itsesuojeluvaiston Viaporin upseeristolta. Herra Jumala, lähetä apua aikanaan!
Suomen johtava sanomalehdistö vaikenee itsenäisyyskysymyksestä. Vaaleissa sai itsenäisyyssuunta iskun porvaripuolueissa. Meidän porvaristomme alkaa varmasti vastustaa itsenäisyyspyrkimyksiä rohkaistuna pienestä, sosialisteista saamastaan vaalivoitosta. Ne pelkäävät itsenäisyyttä kansanvallan vuoksi. Ne luulevat vastustavansa sosialismia ryssien avulla. Ja sosialistit turvaavat ryssiin – porvareita vastaan!
Ja tästä pitäisi sitte selviytyä yksimielinen kansa – – –