Tällä viikolla ottivat saksalaiset Hiidenmaan ja Saarenmaan. Pietaria tyhjennetään, Helsinginkin tyhjentämisestä on kysymys. Sota näyttää kehittyvän ratkaisuaan kohti. Maassa ryöstävät ja murhaavat venäläiset sotamiehet. Miten saadaan heidät pois maasta? He kai alkavat täällä ryöstää, hävittää ja polttaa heti kun, jos saksalaiset astuvat Suomeen.
Mikä on meidän kohtalomme? Voimmeko estää kotiemme hävityksen? Täällä ei ole, itse asiassa, mitään järjestetty tulossa olevien kohtalokkaiden päivien varalta.
Eilen toi Jaakko Laajala, serkkuni, minulle viime maanantaina myllyyn viemänsä 1 hl. kauranjauhoja ja 1 hl. kauraa ryyneiksi jauhettuina. Hän satutti niitä tuomaan viime maanantaina juuri silloin kun tiesi olevan viimeisen päivän vapaa rajahinnoista. Nyt hän määräsi 1 mk. 60p. kaurakilolta! Silloin oli hinta 1:50. Väittää maksetun 1:60. Maksoin. Mutta miesraukka häpesi itsekin. Omatunto tuntuu olevan levoton. Sanoi: ”Ei vain pidä luulla että minä juuri sen päivän valitsin tuodakseni kaurat, kun hinta oli niin kallis; se sattui – – ei pidä loukkaantua.”! ”Ota niin paljo kuin tahdot”, sanoin, ”Fiina Kupparlassa lähetti tietoa että hän maksaa 1:65.” ”No kyllä minä maksan senkin”. ”Ei nyt tarvitse”, ”Mutta jos te meinaatte että otin liikaa niin jos minä annan 10 p. takaisin?”. ”Ole joutavia! En minä sinun tavaraas pyydä.”
Olin tilannut kaurat 5 p. syyskuuta.
Mielet kuluttajilla alkavat hirveän kiskomisen johdosta olla kuohuntatilassa. Ja tosiasia onkin: köyhäin ihmisten on aivan mahdoton tätä nylkemistä kestää. Pelkään, että tulee suuria levottomuuksia. Halveksin noita ahneita ihmisiä jotka omilta työläisiltään nälänhädässä ottavat hintoja jotka eivät ole missään suhteessa kohtuuteen. – Kauroista: 1:60 kilolta!
Tänään, sunnuntaina, luovutin Suomen Nuorison Liiton arkiston huostastani Ripsaluomalle. Hekin, Mäki ja Ripsaluoma, puolsivat jo Pyrkijän luovuttamista Edistysseurojen Kustannusosakeyhtiölle. Se on nyt luovutettava ehdolla millä hyvänsä.