Tänään ei meille annettu voita meijeristä. Eilen oli ollut osakasten kokous. Siellä oli luokiteltu ostajat siten, että toiset saavat voita alemmilla hinnoilla, toiset eivät ollenkaan. Viime mainituille, muka, pitäisi annettaman voita korkeammilla hinnoilla. Mutta sitä ei annettu kuitenkaan, sanottiin ettei ole voita. Kuitenkin myytiin voita eräille, m.m. ryssille, samana päivänä. Katkeroiduin. Soitin Kotilalle ja Malka-mäel-le. Hieman selitin. Edellinen sanoi vahvasti väitelleensä vastaan, jälkimmäinen ei ollut kokouksessa.
Koettelee hieman luonnettani, että Lai-hian talonpojat eivät anna minulle voita silloin kuin minun pitäisi lähteä heidän asiaansa ajamaan Helsinkiin, että he asettavat edelle m.m. ryssät, joita he pelkäävät.
Mutta, mutta minun täytyy taas kerran lohduttautua sillä: he eivät tiedä mitä he tekevät! Minun tehtäväni ei saa loukkautua siitä, että jotkut ovat niin itsekkäitä siitä luokasta jonka kohottamista työni tarkoittaa. Tunnenpa tällä kertaa melkein ylpeätä vahingoniloa siitä, että voin kelle tahansa ilmoittaa, etten ole talonpoikain asianajaja palkan vuoksi. Sillä minulla on nyt 4000 mk. palkka Ilkasta, Haapalalla 6000 Harjulla samoin. Minulle on tarjottu enempi, mutta minä en ole voinut ottaa syystä, että palkankorotusvaatimukset eräillä ovat aina mielessä. Olen maksanut apulaiseni koko valtiopäiväin ajalta. Kenties se on tehtävä nytkin. Sen minä sanon, että ne saisivat hieman huomata, etten minäkään hengelläni elä. Hieman kohdella paremmin, varsinkin Laihialla.
Nyt kun Pyrkijä menee pois, jäävät tuloni pieniksi. Kyllähän minun palkkani heti korotetaan, jos siitä huomautan. Mutta – se kenties vaikuttaa taas muiden korotuksiin. Minä luulen, että eräät hyvinkin läheiset asiantuntijat arvelevat, että minulle riittää vähempi kuin Harjulle ja Haapalalle, kun minä en aina istu Ilkassa, varsinkaan nyt kun minulla ei ole työhuone toimiston yhteydessä. Mutta Jumalakin sen tietää että minä sittenkin teen työtä Ilkalle niin paljon kuin konsanaan joku toinenkin.
Kunhan vain ei asema kärjistyisi koskaan siihen että joku suoraan vieläkin, kuten Harju ensi vuosinaan, tämän minulle sanoisi! Silloin ei auta muu kuin heti pyytää eroa. Toivon kuitenkin että keskinäinen ymmärrys voittaa. Sillä kyllä minulle olisi katkeraa sillä tavalla lähteä Ilkasta!
Sain tänään iloisen kirjeen Verner Söderström Oy:ltä. Jaakko Jaakonpoika, Uusi aika ja Puukkojunkkarit on lopussa ja halutaan ottaa uudet painokset. Pyysin sopimusehdotusta.
Minun on ylempänä sanottuun vielä lisättävä se iloinen selitys, että minulle on Harju osoittanut aivan riittävää huomaavaisuutta palkka-asioissakin. Ja silloin kun Harjun ja Haapalan viime palkankorotukset tehtiin, tarjottiin minullekin, mutta katsoin sillä kertaa olevani pakotettu kieltäytymään vastaanottamasta. He ovat rehellisiä miehiä.
J:lan kiitos on tuloni kuitenkin merkillisesti riittäneet niin, että valittamiseni oli synti. Kirjoillani on alkanut olla menekkiä, Pyrkijästä on nyt vihdoin tullut kannattava, y.m. Niin että juuri siitä syystä olen katsonut voivani angartaa Ilkan taloutta.
Vuorimaalta sain hyvän kirjeen. Monia uusia eduskunta-alotteita ajattelen.
Tänään saapui puulasti Seinäjoelta. En tahtonut saada mitenkään ajajaa, mutta Kööpikän pojat sen vihdoin alottivat.
Hollo, kuultuaan että emme ole saaneet voita, tuli tänne voipaikka tiedossaan. Huomenna hän lähettää sieltä ostamaan itselleen ja meille.