Maalisk.5. 1918.

Vallankumouksen jälkiaalto¸ jossa voittajaksi nousee rikollinen roskaväki: Langenneet patterityöläiset, pääkaup. roistot ja varkaat, – he asettuvat ryssäin kera, maan entisten sortajain kera yhdessä ase kädessä kumoamaan isänmaansa nuorta vapautta. Tässä käy heidän tarkoituksensa yhteen johtavan teoreetikkovallankumouksellisen aineksen kera. Nämä johtajat saavat näin aseet teoreettisten tarkoitustensa toteuttamiseksi.
Hypnoosit kohtaavat ja yhtyvät; joukkojen ja johtajain. Langettava, rikollinen jälkiaalto syntyy.
Vallankumouksen hapatus käy suurkaupungissa. Siellä jyrkät yhteiskunnalliset vastakohdat: suurin ylellisyys ja suurin köyhyys.
Siitä on kuvaus alettava. Maalattava tämä suurkaupunkitausta, kohtauksia sieltä.
Jälkikehitys. Ne kohtaavat toisensa, ylimysten ja alimusten vallanhimo kumpasillakin on sama intohimo: kuin soittokone. Sitä he soittavat eri sävellajissa, mutta melodia on pohjaltaan sama.
He tarjoavat kansalle saadakseen maksuksi: hallita kansaa.
Suuret tekijät
Nälkiintyviä ulkotyöläisiä palelevina, työttöminä kokouksessa, kotona, kadulla.
Miten heissä syntyy viha tuottajaa, elintarvetuottajaa kohtaan!
Mutta varjoon saa jäädä itse pahahenki, gulashi. Hän pikemmin esiintyy hyväntekijänä.
Tuottajan ahdistukset. Hän paatuu kaupunkilaisten parjauksesta, erittäin työväen lehtien, katkeroittuu. Hänellekin gulashi esiintyy hyväntekijänä, suuren hinnan maksajana.
Gulashi siis on tässä varsinaisessa piruna, joka palvelee molempia, rakentaa varman riidan niiden välille, pysyy itse piilossa kumpasenkin hyväntekijänä.
Maallinen helvetti
Se on suurkaupunki missä keinottelija on piruna.
Nälkäinen työläistyyppi
Gulashi tyyppi
Talonpoikaistyyppi
Yleisempiä
Suuripalkkainen sosialisti. Pienipalkkainen porvarivirkamies. Ahnehtiva talonpoika.
Hän on ihannoinut kansanvaltaa, mutta sosialismissa huomaa hän toteutuvan nyt rosvovallan tässä vallankumouksessa.
’’Kansanvaltuutetut’’ johtajat luulivat, että vallankumous suoritetaan vain sillä että joukko porvareita ja suojeluskuntalaisia murhataan. He huomaavat erehtyneensä. Se on pelin suuri numero. Nyt surmataan ihmislaumoja. He alkavat kauhistua – omaa kohtaloaan pelaten.
Kapinanjohtajain teko lopultakaan vallankaappaajina ei millään tavalla eroa entisistä, historian varrella niin lukuisista tapauksista. He löivät kansanvallan – kapinallisella sotajoukolla. Kun yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuotti heille pettymyksen, luopuivat he siitä, huudattivat itsensä hallitsevaksi vallaksi, julistivat vastustajat henkipatoiksi ja helsinkiläisten aatetovereittensa kanssa julistautuvat oikeiksi kansanvallan pitäjiksi ja hoitajiksi! Siis aivan samaa mikä historiassa on lukuisia kertoja ilmennyt.
Hän analyseeraa tämän perin pohjin itselleen. Hänen sielussaan käyvät myrskyiset vastavirrat. Hän on ollut radikalinen ja rehellinen kansanvallan ihailija. Mutta tämä ihanne alkaa horjua. Kansanvallan periaate on erehdys. Se johtaa huligaanivaltaan. Huligaanivalta ja ylimysvalta ovat läheiset sukulaiset. Parhaitten pitää saada hallita parhaitten kansanainesten tahdon mukaisesti: Suomessa terveimpäin: talonpoikain. – Vaan sitte huomaa hän talonpoikain kulttuurin puutteen. Sitä tutkiessaan keksii hän talonpojassa vielä aivan uuden kulttuuriviljelyksen mahdollisuudet. Siellä on niin paljon koskematonta, viljelemätöntä.
Hän innostuu elämään aivan uudestaan. Hän löytää elämisen arvoista. Ihminen ja maa täytyvät olla eroittamattomassa yhteydessä. Ero maasta on kulttuurin näivetystä, ihmisen siveellisen voiman häviötä. Mutta yksi hänelle selvenee: ottamalla talonpoikaisaines valtion huomaavaisimman kulttuuriviljelyksen alaiseksi, häntä ei saa pilata vallanhimolla.
’’Luonnon povessa ovat ihmishengen nuorentumisen juuret. Sokeaksi ja matalaksi muuttuu ihmishenki, jos hän hävittää luonnonaistiin vireillä pitämisen ja kehittämisen mahdollisuudet.’’
Tärkeitä tyyppejä.
Kapina-ajan sanomalehtimies
Uusi avustaja lehdellä.
Viranetsijä-nousukas.
Huliganismi
naisissa seurustelussa ryssäin kanssa, miehissä tavallisena siveettömyytenä jolle kaikki on saman tekevää, rikos mielityötä, elämäniloa.
Hänen nimensä voisi olla esim: Julius Lammi.
Juliuksen ammatti ja sivistysmäärä eivät tarvinne olla tunnetut.
Joka miekkaan rupee se miekkaan hukkuu, on toteutuva.
Olla uskollinen aatteelleen, vakaumukselleen, kansalleen, sen edestä antaa henkensä ja elää elämänsä – siinä Juliuksen kansallisen ihanteen perussuunta.
Joukkojen psykologialle on tässä annettava hyvin tärkeä, keskeinen merkitys. Sitä on kuvattava samoja kertomataidon lakeja noudatellen kuin yksilönkin sielunelämää.
Joukkojen nousua
tämä on. Mutta sitä ei ymmärretä. Alhaalla ammutaan yli maalin, ylhäällä alle maalin.
Meidän ruotsikkojemme
yhteiskuntapsykologia on tärkeä. He ajattelevat saksalaisten avulla – kerrotaan – panna täällä toimeen monarkian, saada aikaan 2: kannanjärjestelmän, toteuttaa verisen, tyrannimaisen kostopolitiikan vaatimukset.
Heillä on kapitalismin ihanneaika mielessään. He eivät ole mitään oppineet eivät mitään unohtaneet.
Ruotsikot ja bolsevikit ovat vallankaappausihanteissaan lähellä toisiaan.
Porvarit ja sosialistit edustavat äärimpiä luokkapuolueita. Maalaisliitto on siltä väliltä, sovittava.
Kirjailija suunnitelmineen. Hän on elinaikansa kirjoittanut kansalle taiteen vuoksi. Nyt yhtäkkiä; hän ei tunne kansaa! Hän taas valmistautuu sitä kasvattamaan – kirjoituksillaan, mutta ei tunne sen sieluelämää. Hänkin: kaikki kansan hyväksi, mutta ei mitään kansan kautta.
Joukkojen kuvaus.
Otettava mikäli mahdollista persoonallisena: millaisena ilmenee joukkosielu erillaisissa kokouksissa:
Kuluttajain kokouksissa
Tuottajain (voim. osuusk.) kokouksis.
Vallankumouskokoukset Maalisk. 1917.
Boldtin kok. Nikolain kirk. rapp.
Järnefeldtin kirkkokokoukset.
Voiryöstöt heinäk. Hels. ja Tur.
Maanvilj. lakkokok. keväällä.
Punakaartilaisharjoitukset ja kok.
Suojelusk. harj. ja kok.
Vaalikokoukset Syysk. 1917.
Marraskuun kumouskokoukset.
Tammikuun vallankumous.
Sosialidemokratisten periaatteiden hylkääminen askel askeleelta heti kun vallankumouksen kautta valta on tullut heidän johtajilleen.
Tämä on sangen tärkeä huomattava ja suuri tekijä. Sen kautta osottautuu sosialistisen teorian käytännöllinen mahdottomuus samalla kuin ihmisluonne paljastaa kehittymättömän, rikollisen heikkoutensa.
Tämän rinnalla korkeita yksityisiä persoonallisuuksia, joiden esimerkki vahvistaa joukkojen alhaistason sääntöä.
Joukkokuvaus etualalle
Jos tästä tekisikin joukkokuvauksen!
Joukko, Kansa esiintyisi näyttämöllä, eri vivahduksia edustaisivat puolueet, kohta valtavirtaa Porvari ja Sosialistijoukot?
Kansanluokat ??
Yksilöt vain tuottamassa kuvaukseen rikkaampaa väritystä? Kuin laulurastas, orava, jänis, kettu – luonnonelämässä.
Ajatella: Sosialidemokratinen, Suomalainen, Nuorsuomalainen, Ruotsalainen puolue ja Maalaisliitto – persoonoittuna? Se maksaa vaivan kehittää!
Tämä olisi suurenmoinen yritys.
Kukin puolue erikseen, psykologista, ja yhteistyössä toisten kanssa.
’’Päähenkilönä’’ sosialistinen puolue.
Julius on ihannesosialisti. Mutta ei ehdoton materialisti. Oikeastaan lähentelee hän tolstoilaisuutta, mutta näkee sosialismeja henkielämän joukkonousun.
Valtion itsenäistymisprosessi on välttämättä kosketeltava.
Kertomalla esittää teoksen pääasiassa, voisi myös ajatella.
Vallankumouksen muoti on kehittynyt muotiasiaksi. Vaikka ei olisi tarvettakaan, pitää sen saada tehdä, ei tulevaisuuden, vaan periaatteen vuoksi.
Syylliset
Syy tähän. Materialismi sellaisena kuin se käytännössä ilmenee nykyajan liikekeinottelussa, joka on materialismin ja kapitalismin kukkanen. Sen kumosi – vallityöläinen, katuvaras, huligaani. Ne ottivat kumpasetkin, niin gulashi kun huliganikin sosialistisen kaapun päälleen. Rehellisten ihmisen kimppuun käytiin. Heidän johtajikseen rupesivat entiset sosialistijohtajat. Niin he kumosivat sosialidemokratian ensin ja rupesivat yhdessä harjoittamaan valtaa ja elämään kuin konsanaan kapitalistit!
Sitten nousee terve kansa ja panee lukontaakse taas konnansa. Katkeran opetuksen viisastuttamana he siten käyvät veljinä toteuttamaan uutta yhteiskuntaa.
Ei kostoa! Juliuksen aate on: ei kostoa, kaatuneet eivät siitä hyödy. Lapsi ja vaimo älköön kärsikö isän rikoksen tähden.
Minkä kertomismuodon?
Luulisin että olisi syytä antaa joiden kuiden kertoa näkemiään ja kuulemiaan?
Julius tulee olla sellainen persoonallisuus, jonka suun kautta puhu kansan sielu kansan omatuntona kansalle tulevaisuuden valtiollisen toiminnan suuntaviivoja.
Mies, joka ei kumarra kansanmajesteettia saavuttaakseen kansan kannatusta, vaan joka tahtoo nostattaa kansan suurtekoihin.
Kuvaus
ei siis sovi tulla sijoitetuksi mihinkään erityiseen maahan, vaan tulee sen olla erään pienen kansan täysikäiseksi puhkeamistapaus.
Vapaalla kädellä
piirretty, suuri piirteinen satu se saisi olla. Henkilöt satumaisen suuria, tapauksen samoin, samoin tulokset. Maa, luonto, historia ihmiskunnan valtiaana, kasvatt.
Suomen valtiaat eri aikona
Väinämöinen. Kullervo
Erikki IX Pyhä ja Henrikki.
Ruotsin kuninkaat.
Venäjän keisarit
Suomen porvarit.
Pahantekijät.
Jumalan tarkastus
käy kaiken yli. Hän tarkastaa kuin konsanaan kristillinen tiedemies tapausten kehitystä ja näkee siinä sulatossaan tapahtuvan prosessin tuloksen.
Tämän kehityksen tapahtuessa näkee jumalansilmä ne virheet ja synnit jotka teki vanha yhteiskunta, sekä ne, jotka muodostuvat uudessa. Sosialidemokratia ei osaa vielä valita. Se on saanut vielä jumalanvastaisia ihanteita, se rakentaa vanhalle pohjalle velvollisuutensa, mutta oikeutensa vain uudelle. Siinä on perustuksen löyhyys. Sillä Jumala ei voi sallia vääräinvallan kestää; sille täytyy aina luoda kumooja.
Uuden ajan Jumalan profeetta on Julius. Hän tuntee, aavistaa ennakolta kehityksen suuntaa, kuten profeetta. Mutta hän katselee sitä kirkastunein sielunsilmin, kuten ainakin sellainen, joka kulkee ennen aikaansa, aikaansa edellä.
Hänelle kirkastuu materialistiselle pohjalle perustuvan luokkataistelun vihaan nojaavan, omaa etua lippunaan pitävän johtoperiaatteen löyhyys. Niin ikään kansanvallan, joka sellaisena kuin sosialistit sitä ajattelevat ei ole mitään muuta kuin samaa, mitä olisi lastenvalta perheessä samassa tarkoituksessa toteutettuna.
Vallan jumaloiminen yleensä on hänestä ihmishistorian suurin ja pettävin epäjumala. Sen palveleminen on vienyt kumoon kaikki vallanpitäjät aikakausineen.
Perusajatus tulee olla tämä.
Ihmisen jalostuminen päämääränä!
Mutta miten hän keskustelee jumalansa kanssa?
Omantunnon, vaiston, älyn kautta? Miksei? Voihan luoda kertomatapa, jossa loveenlankeeminen on puhtaasti kehitettyä älyllistä laatua.
Teos
voisi siis muodostua Juliuksen henkilökohtaisten kokemusten kertomukseksi, miten nämä kokemukset vaikuttavat hänen: tuntoonsa, älyynsä ja maailmankatsomukseensa.
Kokemukset olisivat luonnosta otetuita, realistisia tositapauksia.
Hänestä on gulashiliike ja sota tehnyt sosialistin.
Hän katkeroittui maanmiehiin sillä hän luuli heidän ja gulashien olevan samoin syyllisiä. (Ent. suunnitelmani)
Tuli ensimmäinen (Marraskuun) murhakausi. Silloin hän pelästyi. Meni muualle. Löysi syyllisiä ja syyttämiä.
Kansallinen vapaus.
Sosialismin joutuminen sotajalalle. Hyökkääminen.
Rosvot johtajina.
(Sosialismin rikokset omia periaatteitaan vastaan Ent. luettelo.) Rappio.
Missä on ihminen?
Talonpoikain puollustautuminen. Opiskelevain puollust. Sivistyksen ydinjoukot ja porvarillinen hylkyväki.
Maahengen kirkastuminen. Materialistiset tuhlaajapojat.
Aikakauden ja hallinnon vaihdos: sapelisenaatti ja keisarivalta, sitten sosialistivalta kansan rasituksena.
Kansa ja Luoja
On todella kummallista ajatella kansan suhdetta Luontoon. Luojaan. Toisinaan se keväisesti kuohahtelee, toisinaan lekotellen nauttii elämän rauhaa ja suloja kuten kesällä, tahi taas syksyllä elää kuten mitä on kylvänyt, kuin saituri, alkaa vanhuuttaan vetäytyä nurkkaansa, alkaa tuntea vilua, etsii keinotek. lämmintä, kaikki sairaudet sitä vaivaavat, – kunnes tulee talvi ja kuolonkamppailu, elämän suuret muistot jälellä.
Elääkö tämä kansa nyt kevättään? Onko Jumalan välitön tahto mukana luomisessamme? Tunnemmeko sen? Vai tuleeko pitkä, kylmä kevät ja kesähallat??
Suurkaupunki- kuvaus
Ehkäpä Pietari viime Maaliskuulla. Miten suurkaupunki huokaa raskaassa vallankumous- ja synnytystuskassaan. Katu. Kirkko: Iisakin ja Kasaanin. Talvipalatsi. Tässä yleiskuva. Ihminen sen atoomina.
Ihmisen rappio.
Vanha-ihminen, porvari rikastuu, kiskoo, rikastuu: rahaa, osakkeita, kauppaa, hurjaa keinottelua. Työmiesten kiihtynein aines: huliganit, luokkavihaiset, heidän herransa, yliluokkansa, kuten piirisihteerit, puhujat, edustajat.
Näiden murha- ja ryöstöhimo.
Jean Boldt
ja hänen kokouksensa Senaatintorilla nykyisen vallankumousliikkeen alkuna. Hyvin tärkeä!
Vihan intohimo
on vallankumouksen voimana ja tekijänä, sillä se syntyy vihanlietsonnan kautta, vaikka siinä käytetään öljynä rakkautta. Rakkaus haihtuu kuitenkin joka otteessa, milloin vihan teko syntyy. Mutta niinpä onkin rakkauden – voima tässä luovien mahtien kaaosmeressä vielä tässä vallankumouksessa: kuin radiummetalli luonnossa, sitä on kovin niukasti, sitä enempi ihmetellään kuin käytetään, sitä ja sen avulla enempi tutkitaan kuin vakavasti toteutetaan. Siitä seuraa, että rakkaudella ei väkivaltaisessa vallankumouksessa ole mitään sivuosaakaan näyteltävänä. Sillä parhaatkin lankeevat.
Vallan-intohimo
Vallankumous ei koskaan ole muuta kuin vallanhimon toteuttamiskoe. Pantiin se toimeen joukkojen tai sukujen eli yksityisten tahdosta: aina tulee johtajista diktaattoreja jotka uskottelevat itselleen ja muille, että heidän vallassa pysymisensä on koko valtakunnan onnen ehto.
Tragedia
syntyy näitten ilmiöiden satutuksista.
Henget
johtamassa maailman tragediaa. Johanneksen Ilmestyksen ja profeettain näkyjen tapaan.
Tapaukset
Suursota, sen syntymisen syyt persoonoituna ensi kappaleessa.
Toisessa: Venäjän kukistuminen ja sen seuraukset.
Kolmannessa Suomen tapaukset.
Kaikki elämän ilmiöt
mukaan: Kauppa, maanviljelys, tiede, taide, uskonto, kaikki umpikujassa. Elämä ei enää kehity, se pääasiassa seisoo paikallaan ja huomattavalta osaltaan taantuu, sekä mätänee.
Pääasia
on saada kirkas yhteenveto, summa siitä mitä tapahtuu, suuripiirteinen väkevä.
Ei paljon kertomusta, ei yksityiskohtia, vaan suuria vetoja. Pitkän historiallisen kehitysjakson jälkeen: suuri koeheitto: yksi tälle ajalle sattuneista monista.
Jumala vai ei?
Kamppailu, jonka yksityinen suorittaa ihmiskunnan edestä. Epäilys, joka syntyy syyttömäin kärsimyksistä. Taisteluun käyminen: Kristuksen ja Jaakobin taisteluun! Ihmisten puolesta, köyhäin ja ennen kaikkea köyhyydessä langenneiden puolesta: Jumalaa etsimään, jumalaa vastaan.
Aika = henkilö. Ajatar. Suomal? Koe kuvata aikaa tuntevana, ajattelevana olentona kuten ihmistä. Tällainen alkukuvaus.
Suurin rikos
Kristillisyyttä, jumalaa ja sosialismia vastaan on: vallanhimo.
’’Maailma’’
elää, ajattelee, kehittyy, tottuu, toivoo, suree, iloitsee, innostuu, lankee, nousee jnep. Maailmalla on rikassointuinen ääni, mahtava tunne elämä, pilviä hipovia ja maan pohjia matavia intohimoja.
Ihmiset ovat maailman rikasvivahteisimpia pikkuolennoita, jotka aavistelevat, mutta eivät tiedä, harrastelevat mutta eivät voi tahtoa, uneksivat uskosta mutta eivät voi toteuttaa.
Kansakunnan taistelut
Taistellen ulkomaisia vihollisia vastaan ja sisäisiä erimielisyyksiä selvitellen, tulee jokainen kansa koetelleeksi itsensä; tuleeko siitä kansa vai ei. Ihmissilmällä katsoen nuo taistelut ovat usein vääriä, itsekkäitä, vähäpätöisiä, vahingollisia. Mutta ne sittenkin muodostavat sen kasvatuksen jonka kautta luontoon sisällytetyt Jumalan lait kasvattavat kansan. Ellei kansakunta niitä kestä, se on tuomittu raakaleena, kansalapsena kuolemaan.
Siksi ovat kaikki taistelut otettavat tältä kannalta.
Bolshevikkitaistelu Suomessa.
Mistä siinä taistellaan?
Maailman taistelu
Tarkoitus: valaista ihmiskunnan suuret päämäärät. Rinnastaa porvari-aatelinen pienuus ja elämän suuret tarkoitusperät. Me olemme vielä lapsia tajunnassa, tahdossa, työssä.
Koska herää meissä rippikoulumaisen miehuuden ikävä?
Kansanvalta ja punainen valta.
Mikä ero niillä on? Mitä on kansanvalta, jos se on vain väkevämmän valtaa, pelkää joukkoedun tavottelua, itsekästä vähemmistön sortoa? Mitä iloa on tyydyttää vähimmän sivistyneen roskaväen mieliä, vaikka se väki on säälittävän köyhääkin? Köyhiä on autettava, heille on tehtävä oikeutta, mutta silti ei saa ruveta heidän tahtoaan sokeasti pitämään ’’jumalantahtona.’’ Mateleminen on aina halpaa. On yhtä alentavaa ryömiä köyhäin kuin rikastenkin edessä.
Punainen valta on köyhyyden diktatuuria, jossa itsekkäimmät lurjukset käyttelevät köyhyyden joukkovaltaa kuin konsanaan rikasten hallitessa heidän luottamusmiehensä.
Todellinen valta on siten tässäkin vain harvoilla.
Kansanvalta on oikeuden toteuttamista, jolloin vaaka seisoo kallistumatta oikealle tahi vasemmalle. Tässä on siis ero kansanvallan ja punaisenvallan välillä.
Kansakunnan persoona
Kansakunnan avut ja viat, sairaudet, intohimot, mieliteot persoonoituina.
Millainen on kansakunta uskovaisena: kristinuskovaisena ja sosialistiuskovaisena?
Porvarina ja vallankumouksellisena. – Materianvalta ja hengenvalta. – Polvistua rahanjumalan ja hengenjumalan ja hyvyydenpalvelemisenjumalan edessä.
Jumala: milloin ryysyissä, milloin kruunussa kävelevä.
Jumala: rahan, nautintojen, vallan jakajana.
Kansakunnan punaisten ja porvarillisten jumalan ero.
Sama kumpasillakin. Minkä porvari katsoo siveelliseksi kauppavoitoksi, sen punainen rosvo katsoo oikeudekseen ryöstää.
Ihmisen epämääräisyys
vallankumouksessakin näkyy siinä että hän lähtee matkaan pyhän innostuksen valtaamana, suuret päämäärät sielussa (kuten Venäjän vallankumouksessa maaliskuulla 1917), mutta nämä päämäärät häipyvät ja sotkeutuvat pian ja sama suurintoilija tavataan jo muutaman viikon kuluttua tuhertamassa, varastelemassa ja murhaamassa. Suuria tavotteleva ihanne on kurotellut taivaita – krapsahtanut vankilarosvojen pienois-alhaisimpiin tihutekoihin. Hyi!
Pienten kansojen vapaus
pitää olla ja on oikeutettu – jos ne kykenevät sen itselleen hankkimaan. Elleivät ne sitä voi, se ei ole oikeutettu.
Kullervon ja Lemminkäisen näen minä nyt taistelukentillä, näen Untamoisen ja Kalervon suvut.
Mutta missä viipyy Wäinämöinen? Kulloin hän astuu näyttämölle?
Eikö nouse Antero Vipunen? Varaväkevä?
Vai joko se nousee suomalaisena talonpoikaisliikkeenä?
Väinämöinenkö syntyy suomalaisen talonpoikaisuuden runoudesta?
Se lähtee
elämäntuskan joka puolisesta puserruksesta, päästää vihlovan villin äänen ja päättyy – katkeran pettymyksen fortte fortissimoon.
Työväen viha riistäjiä vastaan on aivan oikeutettua. Mutta kun sosialisti lyö roiston ruoskalla, panee varkaat ja murhamiehet omasta edestään murhaamaan – silloin ajattelevat he vain omaa herruuttaan, omaa valtaansa, omaa elämäänsä! Ja näin ovat he ottaneet itselleen vain renkejä niiden avulla kukistaakseen kilpailijansa.
Se on vain kapitalistisen keinottelun uusi muoto. Minkä kapitalisti määräili keinottelutaidollaan myyjäinsä avulla, sen sosialisti ottaa palkattujen patterityömiesten ja roistojen avulla. Kun rehellinen työväki ei tule vapaaehtoisesti mukaan, pakotetaan heidät kuoleman uhalla.
Kamalin tragedia
ihmiselämässä on siinä että kaikki luulevat taistelevansa oikeuden puolesta. Tai ehkä tämä onkin jumalaista?
Ihmisen arvoitus tahi ilmestys.
Kenties olisi syytä kertoa, kuvata ihmissuvun kohtalo yhdessä persoonassa. Katsoa häntä syrjästä kuin luonnontieteellistä prosessia, antaa yhdessä ihmisessä kehittyä kaikki historialliset oikeudet, tapahtua kaikki uskonnolliset, tieteelliset, valtiolliset ja yhteiskunnalliset ristiriidat? Summa? Vallankumouksen vihlaiseva pettymys. Ja siinä lyötynä maaten: heräävä toivo; uuden elämän sarastus.
Jumala seuraa häntä aina, kuin ainakin omaa työtään ja sen valmistumista.
Historialliset aikakaudet vierivät ohitse sisäisinä taisteluina.
Suuret inhimillisen kehityksen ilmiöt.
Johdonmukaisuuden lain vaikutus.
Taikka Suomalainen
Suomalainen. Hän on oman lajiansa. Hänetkin on Jla luonut, pannut alkuun. Nyt on kehitys nykyasteellaan.
Mitä olisi: luoda taas Suomalaisesta edellä esitettyyn tapaan?
Vallankumouksen suhde luonnontieteell. kehitykseen.
Kaikki vallankumoukset, jotka toimivat väkivaltaisesti, ovat myrskyilmoja luonnossa, eivätkä sellaisenaan auta kehityksen kulkua.
Ihmisluonne
on rikkailla ja köyhillä sama. Siinä ovat hyvät ja huonot voimat. Huonot johtavat siveellisesti kasvattamattomia luonteita. Varallisuus ja yhteiskunnallinen asema ei tähän vaikuta.
Arvojen uusi arvioiminen.
Suuri osa sosialistista ja erikoisen vapaamielistä kirjallisuutta on alkanut esiintyä kaikkien arvojen hävittämisenä. Sillä on siis täydellisesti sosialidemokratisen hävityksen luonne.
Pettynyt sosialidemokr.
Tragedia: sosialidemokrati, joka on uskonut aatteensa pyhyyteen, mutta huomaa liikkeensä johdon nyt olevan täysin roistojen käsissä.
Pappeja ovat he aina pilkanneet väärinä huoneenhaltioina Kristillisessä seurakunnassa, mutta nyt he huomaavat nämä sentään enkeleiksi verrattuna omiin pappeihinsa.
Sosialidemokratian muuttuminen
bolshevismiksi
se oli tulos materialistisen siveysopin pohjalla tapahtuneesta kasvatuksesta. Se oli materialismin petos ja voitto hengenvallasta. Se oli sosialidemokratian yhtyminen anarkismiin ja samalla häviäminen pitkäksi ajaksi.
Venäjän vallan vaikutus
Suomen kansallisluonteeseen, johtajakykyjen puutteeseen, kansallistunnon heikkouteen ja lopuksi onnettomaan kapinaan.
Kansalliskehitys
Kullakin kansalla on oma erikoinen historiansa. Kahta kansaa ei kasva samanlaisilla elinehdoilla. Kysymys on vain siitä, löytyykö joka kansalle johtavat voimat ja miehet, jotka ovat Mooseksena.
Kuvaus kapitalisti-gulashin ylellisyyselämistä ennen kapinaa, joka varmaan oli suurena aiheena punakaartilaisten raivoon.
Kaksi henkilökuvaa.
Keisari Vilhelm sinä hetkenä, jolloin hänen tuli tunnustaa että Scheideman ja David oli nimitettävä Saksan hallituksen jäseniksi (sosialistit) ja pyydettävä rauhaa Vilsonilta.
Bolshevikki Anton Huotari tultuansa tovereiltaan Venäjällä kuolemaan tuomituksi, kun häntä kamala tuska ja ikävä veti Suomeen, missä vaimo oli vangittuna ja lapset vierasten huollettavina, hyppäsi Rajajokeen paeten kuolemaa isäinmaan pettäjänä tullakseen tuhlaajapoikana isänmaahansa, tietäen että sielläkin odottaa kuolemantuomio.
Kuolemantuomittuja
Eetu Salin, Yrjö Makeliin. J. Kujala y.m. (12.x.18.)
Pakolaiset
Tokoi ja Vesley paossa Pietarista, Vienassa liittyvät Englannin armeijaan jonka avulla aikovat palata isänmaahansa.
Edvard Gylling
Ruotsissa paossa, valm. yleistä mielipidettä kapinan muodost. Suomessa.
Sirola, Kuusinen y.m. Manner Venäjän bolshevikki-hallituksessa.
Teloitushistoriasta.
Punaiset ja valkoiset olleet molemmat hirmu ihmisiä Etelä-Suomessa. Pohjalaiset ja savolaiset eivät näytä kiduttaneen, eivätkä menetelleen yhtä raa’asti.
Tanner
syytettyjen asianajana sekä auttamassa. Alex Halsolta suosituskirjalla Ruotsiin.
V. Kiviniemi
Lapinedust. Lohen ja Nurmelan suositukset. Matka Pietarin kautta Muurmanille ja takaisin 20,000 mk.
Valkoiset
Lyseolais-sankarit
Nuo lukuisat nuorukaiset, jotka menivät kuolemaan isänmaan puol.
Nuoret miehet
Panu, Laurilat sadat muut. Laurila pesemässä puhtaaksi entisyyttään. Mielen kirkastus.