Kotona. Ihana aamu. Aurinko nousee, 10-asteisen, kirkkaan pakkasen vallitessa ja kultailee lumiset maisemat. Tuntisin, että minulla nyt olisi voimia ja näkemystä kirjoittaa elämänperustuksia uudistava kirja – mutta sanomalehti kahlitsee minua. Se vie kaiken ajan. Ja vaatimukset alkavat käydä yhä itsekkäämmiksi. Minä en niitä rupea palvomaan, sillä ne vievät maalaisliiton perikatoon. Arvatenkin tulee pian aika, jolloin vapaudun lehdestä niin kuin eduskunnastakin vapauduin. Maalaisliitto potkaisee minut ulos, niin kuin nuorisoseuraliikkeen johto jo on tehnyt. Ja se on oikein. Niin kai pitääkin käydä. Kun Mauri on tehnyt tehtävänsä, kun hedelmä on kypsä, se putoaa. Silloin on sillä taas uusi tehtävä: palvella uudella tavalla. Jos voimani pysyvät, silloin rupean panemaan paperille elämän kritiikkiä! En vihassa vaan tutkien ja pyrkien ymmärtämään. Räystäät tippuivat eilen ja tänään ensi kertaa tänä talvena. Sitten jälleen ei ole ollut suojaa.