Maanant. 15. Elok.

Pilvinen ilma. Odotan Tarkkasta ja Koivistoa, mennäksemme samassa autossa Vaasaan. Nyt on julaistu valtionbudjetti. Se on kumouksellinen. Hallitus on ehättänyt sen julkaisemaan ennen kuin presidentti ottaa taas viran vastaan 18 p. tätä kuuta. Budjetti sisältää: suojeluskunta-määrärahat pois, sotilasmäärä [lause katkeaa]
Menin Vaasaan Tarkkasen ja Koiviston kanssa. Ihanteellinen matka. Siellä olivat koossa Vaasanl. etel. ja pohj. vp. etel. piirien ml. piiritoimikunnat neuvottelemassa puoluesihteeri Helojärven kanssa: järjestötoiminnan elvyttämisestä ja maalaisliiton ”pää-äänenkannattajan” osakemerkinnän mahdollisuuksista. Edell. johdosta kannatettiin yhteisen piirisihteerin ottamista 6 kk. ajaksi pohjoiselle ja eteläiselle vpiirille. Asetettiin valiokunta valmistelemaan. – Osakemerkintään oltiin hyvin epäilevällä kannalla mutta luvattiin koettaa parhaansa mukaan avustaa kerääjää.
Palattiin kotiin samalla autolla, meille kahville.
Pilvinen ilma. Joko syys lähenee? Ulkona alkaa olla koleata – tosin vielä 15° klo 9. Tuuli pohjoisessa.
Ah! Kun nyt olisi aikaa, syntyisi ”Keisaririkokseen” jatkoa. Mutta lehti vaatii kaikki. Kenties onkin asia niin, että minkä tekemiseen ei ole aikaa, sen syntyminenkään ei ole tarpeellista.
En minä usko, että kukaan todella enää tuota teosta kaipaa. Ainoastaan itselleni tuottaisi iloa kirjoittaa teos, jossa osoittaisin tien Suomen kansan keskinäiseen sovintoon ja sen pohjalla suuriin kansallisiin tekoihin.
Minä uskon kansani suureen tulevaisuuteen, mutta en usko että minun on sallittua mitenkään siihen vaikuttaa – enää.
Vaan mitäs minusta. Olen oppimaton mies, jonka edellytykset paljoon ovat vain luulotteluissa. Minun tehtäväni rajoittuu pieniin. Toisia tulee, jotka tekevät suuria.