Kirjoitan edelleen kirjoitusta Her. Maaseutuun. Kävin iltapäivällä katsomassa Iipposta. Hän on kipeä, mutta ei ymmärtääkseni niin heikko, että kuolema vielä olisi välttämätön.
Niin. Kysyin häneltä: pelkäätkö kuolemaa? Hän vastasi: en. Puhuimme siitä. Sanoimme hyvästi – kiitimme toisiamme pitkäaikaisesta ystävyydestä…
Poistuin. Luulen kuitenkin ettei tämä ollut vielä viimeinen näkemä.
Mutta näin me menemme – muutama päivä aikaisemmin tai myöhemmin. Jla suokoon vain siksi hyvän omantunnon rohkeutta!