Se tapahtui viime yönä, kello 10,40 min. Äiti muutti ijäisyyden majoihin. Kaikki tuskat loppuivat ja iltapäivällä sitten hän hiljaksensa sammui. Kun tulin Koskisesta siinä klo 8 jälkeen, kysyi hän vielä minulta: ”Missä sinä olet ollut?”
”Koskisessa kävin,” vastasin. Hän nyökäytti jonkun verran päätään. Sen jälkeen ei hän puhunut.
Niin menee ihminen. Paraskin elämä on ollut vain tuska ja vaiva.
Äiti-kulta!
– – –
Äiti makaa nyt pestynä, niin kauniina, ettei hän pitkiin aikoihin ole eläessään ollut niin kärsimyksistä vapautuneen näköinen kuin nyt. Kuoleman Majesteetti on käynyt lempeänä vapauttajana ja vienyt äidin kivuttomuuden ja rauhan maihin. Hänen ilmeensä on niin rauhallinen ja kaunis, että se oikein hämmästyttää.
– – –
Äidille ovat kellot kirkontornissa soineet. Pohjola ja Ollila olivat soittamassa. Heleästi ne kaikuivat. On hieman satanut, ilma hieman koleahko.
– – –
Oli sekin merkillinen kohtalon ohjaus että minä sain tulla koko äidin sairauden loppuajaksi kotiin.
– – –
Olen hyvin väsynyt. Hermostoni on niin kummallisesti jännittynyt. Hyvä Jumala, salli minun nyt jaksaa olla toimessa näiden päivien ohitse.