Maanant. 25. Huhtik.
Kaupungissa. – Niemelässä, alottamassa kesäsesongin Harjun, Haapalan ja Paavon kera. Mitä ihanin kesäilma. Sain taas katsella vapaan meren laineen liplatusta rantakiviltä. Lämpö ilmassa yhä nousee.
Mattilan Mikki ja Sulo Tarkkanen olivat kaupungissa. Toin heidät meille. Oli hauska taas pitkästä ajasta tarinoida Mattilan Mikin kanssa. Merkillinen kohtalon oikku sekin: Hän oli rikas talollinen. Sitte kuoli vaimo. Hän luovutti talon lapsilleen. Ei ottanut edes eläkettä. Sitte meni uusiin naimisiin. Rahaa oli jättänyt itselleen 13,000 ja muutaman Sammon osakkeen. Tuli vielä lapsikin. Sitte nämä kalliit ajat. Vanhalla miehellä: vain tuo rahamäärä!
Mutta hän sanoo tulleensa sen koroilla toimeen sekä arenttimailla.
Nyt on siis kuitenkin niin, että hän on verrattain varaton. Jos hänkin piti talonsa, hän olisi nyt pohatta. Niin muuttuvat maailman arvot.