Kotona. Satanut yöllä ja sataa. Lumi melkein kokonaan poissa. Harmaan pimeä päivä, sumua ilma täynnä. Siihen loppui siis ”tämä” talvi! Jos eivät ihmiset olisi pelkureita ja raukkoja, varmasti elämä kulkisi toisia latuja. Paras elämänohje on: ei koskaan itkeä sattunutta erehdystä, vaan korjata se uudella työllä, väkevämmällä otteella.
Surkuttelen maanviljelijöitä. He saivat nyt hyvän satotuloksen, mutta hinnat ovat niin alhaisia, kaikilla tuotteilla että he menettävät nyt hintatappiossa 50 prosenttia. – Ja me palkannauttijat saamme täyden! Tässä on väärä järjestys. Maanviljelijän tappio esim. 40,000 bruttotulosta on siitä, mikä kannattavaksi olisi laskettava, siis 20,000 mk. Mutta leipätehtaatkin ovat alentaneet leivän hintaa vain 5–10 %.
Illalla olimme Mandi Miettisen nimipäivillä. – Nyt alkaa jo olla rapaa.
Tänään on kulunut täsmälleen 3 vuotta siitä kun muutimme tänne. Paljon viihtymystä, raskaitakin kokemuksia, tyytyväisyyttä olemme saaneet kokea. Tässä tunnen kotini olevan. Mutta jokainen uusi viikko, vuosista puhumattakaan, opettaa niin paljon, ettei yhtäkään olisi varaa heittää pois.