Vaasaan. Kysyin jos saan tulla Haapalaa katsomaan. Rouva meni kysymään. Tuntui emmittävän, mutta luvattiin. Kieltäysin asian näin ollen. On ilmeisesti olemassa jotain. Minua ei ole kertaakaan kutsuttu sinne, vaikka Lankinen oli eilenkin kutsuttu.
Mitä on tapahtunut? Onko jokin teko minun puoleltani tulkittu riidan aiheeksi?
On tämä minunkin kohtaloni murheellinen! Saapa nähdä enkö minä tule taas löydetyksi syylliseksi Hlan nykyiseen sairauteen! Jollain tavalla. En ymmärrä sitä. Ymmärrän vain sen että niin usein elämässäni ne, joiden ystävyyden olen luullut omaavani, eivät olekaan sitä. Naisilla on usein tällaisissa asioissa ikävä osansa.
Se olisi todella suorastaan tragiikkaa jos H-lan ja minunkin välisuhteet rikotaan. Rikotaan sanon, sillä me itse emme niitä riko, vaan välittäjät.
Ja jos niin kävisi?
Minä tuskin viitsisin enää jatkaa sanomalehtimiehenä.
Tuntuu kuin maailma pahenisi vain. Mitä maksaa vaivaa uhrata elämänsä kirjoittaakseen heille siveysoppia! Ei. Tuhat kertaa parempi silloin – koperoida maata, elää perheelleen, palvella vaimoaan ja koettaa sitä tietä kadota maailmalta, tulla lähemmäksi Jumalaa.
Olen taistellut. Olen luullut taistelevani sorrettujen hyvän puolesta. Mutta minua vihataan – jos, kenties, jotkut tuntevat tarvitsevansakin taistelijana. Minä koetan rakastaa, ymmärtää ihmisiä. Mutta…
Herra Jumala, jos Haapalan ja minunkin väliin on vainoojani lyöneet kiilan!
Jotain on tapahtunut. Muuten olisi minua kutsuttu sinne jo ensi päivinä. Nyt estellään vielä viikon kuluttua!
Tulimme Annin kanssa päiväjunassa kotiin.
Illalla kirjoitin kolme artikkelia ja perkasin puutarhaa.
Oli muurari.
Satanut. Yhä lämmin.
Nyt se loppuu, tulee pouta.
Voi hyvä Jumala! Vapauta minut politiikasta, valtiopäiviltä, sanomalehdestä – anna mun tulla, ’’rauhan majaani’’ tekemään hiljaista kirjallista työtä syrjässä maailman melulta.
Avaa minulle totuutesi kirjat. Opeta niitä lukemaan. Anna mun lukea kurssi ihmisrakkaudessa niin perusteellinen etten suutu enään!
Liikaa taisin pyytää. Mutta jos minulta on Haapala viety, minä etsin hänet taas ja vapautan hänet!
Taikka: jos hän pelkää sitä, että olen vihassa siitä, että hän, vastoin sopimustamme on kuitenkin mennyt Sirpaleiden johtoon?
Mitäs minä. Hänen vuokseen se minua katkeroittaa. Mutta mitä minulla olisi syytä sellaisesta suututella.