Kotona. Aamulla 8 tienoissa 7 ast. lämmintä. Se on korkein lämpömäärä tähän asti tänä keväänä. Kuusikossa ei vielä kuulu linnunlaulua, ainoastaan harakka hieman krakahtelee.Mitä enempi joutuu tarkastamaan ihmisten elämänsuruja, yhteiskunnallista luonnetta ja henkilökohtaisia harrastuksia, yhä elävämpänä astuu esiin ajatus että elämme esihistoriallista kulttuurikautta. Sillä meidän huolemme kohdistuvat mitättömyyksiin, samalla kuin suuret asiat ovat yhden tekeviä, niitä ei edes tajuta. Annamme vihan toimia luonnonvoimana, mutta emme juuri nimeksikään hoitele rakkauden hentoa kulttuurikasvia. Minua painaa yhä enempi ihmisten elämän hätä. Useimmilla se näyttää aiheutuvan köyhyydestä jonka varsinainen aiheuttaja on kyvyttömyys, ja kasvatuksen puute, sekä nurinkuriset yhteiskuntaolot. Kuitenkin tuotannon järjestäminen niin, että kaikki saisivat riittävän määrän millä elää, se olisi niin helppo asia, jos kummallinen omistushimo ei sitä tekisi mahdottomaksi.
Elämä on nykyään pelkästään taloudellinen kysymys ja sen myöntämä aistillisten nautintojen kysymys.
Henkiset arvot, ne ovat ylellisyystavaroita, joita ei edes tajuta, saati ymmärretään. Uskontokin on vain kuin jälkiruoka rikkauden tarjoomien voimaravintojen päälle. Köyhä ei sitä enää edes nauti, se vaihtaa uskonnon kuvitteluilot rikkautta kadehtivaan vihan iloon ja elää ”tasaamisen toivossa”. Siis: rikkauden himo sosialismissakin varsinaisena elementtinä. Veljeys on vain aivan samallainen ylellisyys-koru aatteena, kuin kirkonkin jäsenillä.
Luullaan sitte että Jumala jakelee näiden pikkuolentojen kesken etuja ja oikeuksia, tuomioita ja palkintoja!
Latikoita [kovakuoriaisia] me olemme! Toki jalorotuisia. Sillä meidän sieluissamme elää todellisuuden vaistot, todellisen, suuren kulttuurielämän mahdollisuudet. Siellä on salatut, toistaiseksi käyttämättömät voimat, jotka varmasti kerran nousevat ja antautuvat inhimillisen viljelyksen alaisiksi. Ne saavat aikaan inhimillisen kulttuurielämän arvojen markkinoilla aivan täydellisen mullistuksen. Jumala avaa ihmisten silmät, osoittaa meidän uskonnollisen, yhteiskunnallisen ja valtiollisen ahdasnäköisyytemme pikkumaisuuden, naurettavuuden, inhoittavuuden. Tämä kumous lahjoittaa meille suuret unelmat, aivan uudet henkiset elämänarvot, uudet mitat! Se hävittää kuolemanpelon ja leipätaistelun. Se lahjoittaa ikuisen, lakkaamatta jatkuvan, suuren elämän tiedon.
Siihen uskoen ja sitä uneksien maksaa kyllä vaivan elää.
Ihmisten suurin onnettomuus on unelmien rikkoutuminen. Jos vain ne voi säilyttää rikkoutumattomina, voi rakkauden menetyskin nykyajankin ihmiselle olla vain ohi menevä suru.
Muotileijonat, kapakoissa kuhertajat, ahneet, keinottelijat, mitä ne ovatkaan muuta, kuin hieman jalostuneita apinoita, joiden kujeille voi sivistynyt ihminen nauraa, mutta halveksia samalla.