Kotona. Yöllä jo satanut ihanaa sadetta, joka jatkuu. Nyt tulee kesä! Paavo kertoo ettei siellä ollut huomattavasti juopuneita eilen hevosmiesiltamassa. Se on iloista, – Paavosta nähtävästi on tulossa myöskin ankara, taisteleva raittiusmies.
Äskettäin oli hän pitänyt lujilla muutamia poikia. Kerrottiin niiden uhanneen sittemmin kurittaa Paavoa! Sitä ne kyllä eivät tee. J:la suokoon, että pojastani tulisi hyökkäävä raittiusmies!
Tänään täyttää valtioneuvos Danielson-Kalmari 70 vuotta. Lähetin hänelle seuraavan sähkösanoman:
’Täyttäessänne tänään 70 vuotta pyydän kunnioittaen saada olla mukana kiittämässä Teitä suuresta isänmaallisesta elämäntyöstä.”
Minä en tietenkään voi häntä kiittää politikkona erityisesti, hän on siinä suhteessa ollut usein lyhytnäköinen. Mutta historian tutkijana on hän ollut suomalaisten historian tutkijain joukossa vertojaan löytämätön.
Olen kirjoittanut ”Keisaririkosta” ja Katajamäkeläisiä. Menevät. Kyllä minä luulen että edellisestä tulee teos. Varmastikin, jos saisin antautua luomisajaksi edes pariksi, kolmeksi viikoksi kokonaan siihen. Mutta nyt en koskaan saa yhtä kokonaista päivää kerralla. Näin muodostuu työskentely hajanaiseksi. Mutta minä arvelen voivani tehdä uusia suunnitelmia siten kun olen teoksen kerrallaan pannut paperille. Otan sitte muutaman viikon aikaa.