Kaupungissa. Ansas on julistettu konkurssiin K. Lanteen vaatimuksesta. Minun käy niin sydämestäni sääliksi sitä miestä. Sama kohtalo kuin häntä ennen Valdemar Sandmanilla. Tuleeko minun kohtaloni olemaan vielä sama? Kukin meistä on pannut elämäntyönsä Etelä-Pohjanmaan sanomalehtien ja – vararikko ja syvä köyhyys on loppusaavutus. Sanovat, että Ansasta tullaan vaatiman edesvastuuseen konkurssirikoksesta. Se ainakin olisi väärin. Sillä ne jotka ovat menneet takaamaan ovat sen tehneet hyvin tietäen Ansaan tilanteen, ja omaa etuaan silmällä pitäen antaneet lankeemuksen lykkääntyä niin -kauas kuin mahdollista.
Silloin kun hän alkoi, suurlakon aikana, edustaa ruotsalaisia lähentelevää ”pääskys-” kantaa, varoitin häntä ja vaadin ottamaan huomioonsa niiden vaatimuksia, joiden äänen-kan-nattajana lehti yritti olla. Mutta hän vastasi röyhkeästi niin minulle kuin muillekin. Me menetimme Pohjalaisen. Kun sitte Lapuan sovintokokous oli kärjistänyt puolueriidan huippuunsa, ja ”me” kuohuimme uuden-Suomen luomisintoa, juuri silloin alkaa Pohjalainen entistä ylenkatseellisemmin kohdella kannattajiaan. Tuli kyseeseen Vaasan läänin uuden kuvernöörin nimittäminen. Ollessani Helsingissä, pitävät laihialaisetkin kansalaiskokouksen ja päättävät yksimielisinä lausua toivomuksen että Björkenheim tulisi kuvernööriksi. Mutta Pohjalainen kieltäytyy julkaisemasta noita ponsia ja varustaa uutisen sen kohdan huutomerkillä, jossa mainittiin tätä kansan yleiseksi toivomukseksi. Jaakko Hannuksela -vainaja, joka J. Tingvaldin kera oli edellisvuotena käynyt kumartamassa kenraalikuvernööriltä Pohjalaiselle ilmestymisluvan, oli ollut tuon kokouksen puheenjohtajana. Tulin juuri tällöin eduskuntakomiteasta kotiin. (seur. yliviivattu: Soitin uutisen johdosta Pohjalaiseen. Ansas). Samaan aikaan kuin tuo uutinen, oli Pohjalaisessa pääkirjoitus, jossa puollustettiin kuvernööriksi Jonas Castrénia! Soitin Pohjalaiseen. Siellä oli toimittajana maisteri A. Niskala. Ansas oli valtiopäivillä. Minulle vastattiin ylpeästi: ei se ole ikään yleinen kansan toivomus, että Bm. tulisi kuvernööriksi. Onhan hän suomettarelainen. Suutuin. Selitin että laihialaisten toivomus pitäisi saada Pohjalaisen kautta julkisuuteen yhtä hyvin kuin Vaasan ruotsalaisen porvaristonkin toivomukset. Selitin että olin tähän uuteen ”Pohjan Poikaan” kirjoittanut enempi kuin Ansas, joten minun täytyisi -saada kirjoitukselleni asiasta sija. Monien telefooni puhelujen ja kirjoituksen tarkastelujen jälkeen se luvattiin.
Mutta asema oli näin käynyt mahdottomaksi.
28p. maaliskuuta kokoonnuimme luonani Luopajärvi, M. Klemettilä ja minä. Lehtipuuha pantiin vireille. Huhtikuun 1 pnä oli hieman isompi, henkilökohtaisesti kutsuttu kokous Seinäjoella, jossa osuuskunta perustettiin. Ilkka syntyi.
Kirjoitin heti Ansaalle kun ensi kokous oli pidetty ja ilmoitin uudesta lehdestä. Kehoitin häntä lopettamaan ja ostamaan Vasabladet kaikkineen ja muuttamaan siten luonnolliselle pohjalleen ja varmasti kannattavaan yritykseen. Tuottihan Vbl. silloinkin 12,000 puhdasta. Mutta itsepäisenä kuten aina, yritti hän jatkaa, muuttaen sittemin pääskysohjelmansa puolueettomuusohjelmaan. Hänen onnettomuutensa on ollut siinä, että hän ei ole milloinkaan osannut olla muuta kuin kansan komentaja, johon hänen kykynsä ja harrastustensa laatu eivät kuitenkaan antaneet luontaista lupakirjaa.
– [Vaasalainen sanomalehtimies Ossian Ansas (1856–1916) vaikutti merkittävästi Alkion lehtimiesuraan. Alkio ryhtyi hänen 1889 perustamansa perustuslaillis-nuorsuomalaisen Pohjalainen-lehden avustajaksi. Kun se lakkautettiin 1914, Ansas perusti uusia samanhenkisiä lehtiä, joissa Alkio myös esiintyi ennen kuin Ilkka alkoi ilmestyä. Miesten välit kiristivät, kun Ansas aiheellisesti epäili Ilkan syövän kannatusta omalta nuorsuomalaisena pysyneeltä Pohjalaiseltaan. Ansaan lehti tekikin Ilkan ja vanhasuomalaisen Vaasan välissä vararikon.]
– Tänään on ankara lumipyry.