Maannut koko päivän. Pää kipeä ja väsyttää. Tuleeko tästä nyt espanjalainen? Ja ehkä kuolema? Olen yksin. Kotiväkeni ei tiedä mitään. Olisi se todella kummallista jos nyt tulisi minun vuoroni ja vanha äitinikin jäisi minun jälkeeni. Minusta kuitenkin tuntuu että tämä ei ole muuta kuin tavallinen vilustumisen jälkeen saatu päänkipu.
Rouva Leikas on minulle hyvin ystävällinen. Hän hakee lääkkeitä, laittaa ruokaa y. m. Olen hänelle hyvin kiitollinen. Jos kuolen, niin palkitkaa häntä.
Jos kuolen, niin epäilemättä se on sitte oikea vuoroni. En tunne mitään vastenmielisyyttä sitä vastaan. Se vain, että olin kuvitellut, että kun saan tämän asevelvollisuuteni loppuun, me saamme elää Annin kanssa sitten henkilökohtaisen aikajakson kirkastaaksemme ihmiselämän tarkoitusta ja olla lapsillemme hyödyksi heidän vaelluksellaan. Olen ajatellut, että minun oloni yhteiskunnan renkinä päättyisi viimeistään kun tulen 60 vuotiaaksi ja että sitten voisin lopun aikani käyttää persoonalliseen itsetutkisteluun, elämän saavutusteni kirjalliseen kokoilemiseen y. m. Mutta jollei tämä ole mahdollista, on tyytyminen siihen mitä tapahtuu.