Nousin levottomaan huutoon: – Seurahuoneelle sijoitetaan sotaväkeä. Eliina huusi. Puhelimessa Koskinen samaa. Seurahuoneen vahtimestari keittiössä kyselemässä, että mihin penkit ja kulissit pannaan, kun nimismies on määrännyt tyhjennettäväksi klo 11. Soitin lukkarille, Hannukselalle, nimismiestä menin tapaamaan. He olivat vain ”nätinpyden” yksinkertaisesti ”määränneet” seurahuoneellekin, kun yöllä oli telefonoitu, että 450 miestä pitää sijoittaa. Panin jyrkän tenän. Sanoin että Seurahuone maksaa parilta päivältä vähintäin 600–700 mk, joka on kunnan maksettava. Se alkoi tepsiä. – Miksi ei niitä Hulmiin sijoiteta? – Siellä on latteat huoneet, selittää, muka vahtimestari. En usko. Alan heti epäillä, että vahtimestari vain oman mukavuutensa tähden estelee sekä niittyään säästelee. Sain Lukkarin ja Hannukselan sinne katsomaan. Siellä oli mainio tila! Siivotonta vain. Ja ensimmäisenä olikin vahtimestari sanonut: – Sitte ne tramppaa koko heinän! Niinpä niin. Kruunun oman heinän. Mutta jos ne olisivat tulleet kirkon seutuun, siitä ei tietysti mitään vaikka kirkonkyläisten vainiot olisi tallattu! Vaan sinne, Hulmiin ne sijoitettiin ja upseerit kyliin siellä päin. Tänään kävi meillä lehtori Hammarström, maisteri Alanen, Kotkanen y.m.