Miten kehittyy maamme onneton asema tänään? Tiedoista päättäen tuntuu siltä kuin ratkaisevia taisteluita Vilppulan rintamalla olisi aloteltu. ’’Tiedonantolehti’’ vaikenee melkein kokonaan taistelu-uutisistaan. Se ei koskaan, enempää kuin Työmieskään, kerro mitään siitä, kun valkoiset voittavat. Eiliset hautajaissaattojoukot tuo lehti kaksintaa. Me laskimme ne. Punakaartilaisia oli 1350, lehti sanoo ne 3000:ksi, muuta saattojoukkoa oli 4250, lehti kertoo 10,000:ksi.
Olinpaikassani olemme nyt selvittäneet, että saan olla tässä siksi, toistaseksi, kun asema jonkunverran selvenee. Nämä ovat harvinaisen ystävällisiä ihmisiä.
Punakaartilaiset kauhuissaan kuuluvat osalta palanneen tänne rintamalta. Eivät lupaa enää mennä. Sanovat valkoisista: ’’Ne ovat kuin saatanoita, ei näe missään, mutta kuulia vain sataa ja pommeja räiskyy.’’
Kirkot. Nikolain kirkko on nyt luovutettu takaisin seurakunnalle, siellä kun oli akustikan vuoksi vaikea keskustella. Nyt on otettu Kallion kirkko jossa eilenkin on ollut kiivas kokous. Toiset vaativat tämän kapinan lopettamista, koska siitä ei kuitenkaan tule mitään tulosta.
Tila Savossa ja Karjalassa. Punakaartien liikkeet pohjoista kohti ovat koko linjalla pysäytetyt. Karjalasta selitetään että kaikki on tähän asti ollut vain pieniä etuvartiotaisteluita.
Viipurin tietoja. Miehet 18–45 vuosien väliltä työväenjärjestöistä on määrätty punakaartiin. Elleivät mene suosiolla, niin väkisin pakotetaan.
Työlehdessä on ollut rauhotussuuntaisiakin kirjoituksia, sekä tietoja m. m. siitä, mille kannalle Ruotsin sosialistit ovat asettuneet Suomen punakaartilaiskapinaan nähden.
Leipää ja jauhoja jaettiin viimeinen kerta viime lauantaina.
Kavantsaaren räjäyksestä on tuotu Viipuriin viikon lopulla 600 kaatunutta ja haavoitettua, suuri osa on viety Pietariin, ettei Suomessa nähtäisi ja voitaisi arvostella tuhon suuruutta.
Saksalaisten liikkeet. Nyt kerrotaan, että saksalaiset aikoisivat nousta maihin Hangossa ja kulkea tätä tietä Pietariin, kun Suomenlahti on miinoitettu ja miinojen onkiminen talvella on vaikea jäänalta.
Minä pidän saksalaisten rannoillemme nousua onnettomuutena maallemme, jonka onnettomuuden onnettomat kapinoitsijat ovat meille hankkineet.
Kapinan johto lie edelleen ryssien käsissä. Koko tätä, sosialidemokratian lipun suojassa kulkevaa kapinaliikettä, joka on tähdätty Suomen todellista kansanvaltaista valtiojärjestystä vastaan, täytyy pitää venäläisten järjestämänä Suomen valtiollisen itsenäisyyden vastustusliikkeenä, tarkoituksena pelastaa Suomi Venäjän pääkaupungin turvaksi ja toimia uusi side Suomen ja Venäjän välillä.
Pietarin kohtalo
Merkillistä. Minä olen toistakymmentä vuotta ennustanut, että Pietarista tulee vielä kansainvälinen kauppatasavalta, samalla kuin Suomi itsenäistyy. Ja nyt sekin on toteutumassa! Nyt jo huhutaan siitä yleisesti. Jotkut vaativat sen hävittämistä. Minä en, mutta siivottava se on ja annettava sille vain kaupallinen merkitys. Pääkaupunki ei se saa olla, eikä venäläinen. Tulkoon eurooppalaiseksi Saksan valvonnan alla.
Venäjän Karjala
Se täytyy tulla Suomelle sodan korvauksena ja kansallisuuden oikeudella Äänisjärveä ja Vienaa myöten. Siten on Karjalakysymys ratkaistava. Sitten sinne teitä, kouluja ja maanviljelijöitä.
Tietoja Savon rintamalta. Tänään palasi N.la [kansaned. Nurmela] Lahdesta yhdessä Airolan kanssa. Junaan astui kuriiri, joka oli Mäntyharjun rintamalta lähetetty Haapalaiselle Tampereelle. Mutta kun H. oli jo tullut T:reelta Helsinkiin, tuli kuriiri sinne. Tuntematta Nurmelaa, alkaa kuriiri Airolalle sanoa: ’’Siellä Savossa ovat meidän asiamme aivan hullusti”. Airola keskeyttää: ’’Tämä tässä on maalaisliiton johtomiehiä.’’ Poistuivat syrjään, naiskupeaan. N. ei kuullut enää hyvin. Mutta sen sai selville että kuriiri syytti lättiläisiä pelkureiksi, jotka pakenevat aina heti, antavat murtaa rintaman. Airola selittää: Oli hullua että niitä ollenkaan otettiin. Hän oli alunpitäen ollut sitä vastaan. Siitä saatiin sekin aikaan, että talonpojat lähtivät liikkeelle.
Pietarissa pilkkukuume. Pietarissa alkaa raivota pilkkukuume, jotkut puhuvat kolerastakin.
Anarkistit ja bolsevikit alkavat Pietarissa keskenään tapella.
Yhteiskunnan kovaosaiset.
Tämän kansallistragedian perus ristikohta, vastakohta, julma kohtalon iva on samassa, missä koko Eurooppalaisen sodan. Kansa, joukot, ne eivät ymmärrä mitä ne tekevät. Yhteiskunta ei ole heitä siihen kasvattanut. Ensin johti heitä kapitalismi ja byrokratia silmällä pitäen kokonaan omia tarkoituksiaan, etujaan, hyötyään.
Nyt on vallankumouksessa astunut ohjaksiin uusi – harvainvalta, siltatsaari-valta. Se kumosi ensimäisenä historiallisen kehityksen luoman eduskunnan ja pani sijalle pienen, itsensä valtuuttaneen Kansanvaltuuskunnan! Se oli samaa kuin Kustaa III:nen vallankumous. Eduskunnalta, jonka kansa oli valinnut riistettiin ryssäin ja ryssiltä lainattujen pistimien avulla valta, ei ainoastaan eduskunnalta, vaan sosialidemokr. puolueelta pienelle asestetulle roskajoukolle, joka pani maan virkoihin satumaisin palkoin kykenemätöntä joukkoa.
Nämä ja punakaartit söivät kermapuurot, voit, tuoreet lihat, sokerit, kaikki, sillä aikaa kuin Helsingin todellinen köyhälistö näki puutetta, eikä saanut edes hätäaputöistään palkkoja!
Tragedia on siinä, että eduskunta olisi nyt todella tehnyt sen: vapauttanut torpparit, antanut maata tilattomille, valvonut työttömäin asiat, hankkinut leipää nälkäisille, mutta tämä kourallinen vallankaappaajia tyydytti omat himonsa, nälkäisten köyhäin asia oli lippuna vain, kuten jesuitoilla Kristuksen lippu.
Ja näiden puolesta nyt on niin paljon nuorta, viatonta verta vuodatettu!