Vaasassa. Tilaajamäärä Ilkalla tänään siinä 4,600–4,700. Se on kaunis tulos entiseen verraten. – Pyrkijän tilauksia on vasta tullut huomattavan vähä. Täytyy koettaa vielä lähettää heti kiertokirje. Tänään tuli sähkösanoma Oulun seudun nuoriseurojen Liitolta, jossa Pyrkijää onniteltiin lehden 25-vuotispäivän johdosta. Kiitos! – heille. He ovatkin ainoat, jotka ovat onnitelleet. Arvaan kyllä, että monet ovat sitä ajatelleet. Ja se riittää pitämään minua kiitollisena. Tunnenhan monista merkeistä että minua aletaan vähitellen ymmärtää.
Ja, vaikka Pyrkijä saisi miten vähä tilaajia, minä toimitan sitä vielä suuremmalla rakkaudella. Pyrkijä ei saa kuolla – ennen minua! Jos se kuolisi, merkitsisi se, että minulla ei olekaan enää elämäntyötä, että nuorisoseuraliike on tehnyt vararikon.
Juuri silloin kun se taas on nousussa! Ei. Pyrkijä elää!
[Liimattu kaksi lehdestä leikattua kuvaa: ”Kauhea näky. Erään hevosen jäännökset” ja ”Kuka viljan korjaa? Kylvö vuodeksi 1915”.]