Tänään oli Hels.Sanomissa M. Kivekkään arvostelu ”Uusi aika” teoksesta. Hän on surkeasti erehtynyt, kun lausuu ilmi katalan arvelun, että olisin lainannut aatteeni Rösiöltä ”Mullistus” teoksesta, vaikka en ole koko kirjaa edes lukenut, muuta kuin 1si vihon! Nähtävästi ei hän ole jaksanut syventyä aatteeseeni, ei ollenkaan ymmärtänyt kyläkunta-sielun kuvauskoettani. En saattanut vaieten sietää pintapuolista, huolimattomasti tehtyä arvostelua, vaan kirjoitin vastaoikaisuni Helsingin Sanomiin. [Per Jönson Rösiö (s. 1861) oli ruotsalainen maatalousopettaja ja idealistinen kirjailija, joka vaikutti paljon pohjoismaiden talonpoikaisliikkeissä. Hänen 3-osainen teoksensa ”Revolt” (1904–06) suomennettiin osittain nimellä ”Mullistusta”.] Mutta – tämä arvostelu kai nyt tulee määräämään tätä kirjaani koskevien arvostelujen suunnan. Siitä en muuten välittäisi, mutta se vie hyvältä kirjalta lukijakunnan. Olen nim. sitä mieltä, että juuri tämän kirjani pitäisi tulla kulumaan suomalaisen maalaisväestön käsissä. Se ei ole lainattu, vaan sydämestäni lähtenyt, vuosikymmenien kuluessa vakaantunut aate, jonka tähän kirjaan olen pannut. Se olisi maan enimmän levinneen lehden palstoilla ansainnut huolellisemman arvostelun. Antaahan hänkin sille tunnustuksen aateromaanina, – mutta mitä arvoa on silläkään, kun kerran sanotaan, että olen lainannut aatteen!
Se on juuri tuo hutiloiva, välinpitämätön, ylimielinen arvostelu, joka painaa suomalaista kirjallisuutta ja saa siinä vain sairalloiset kukkaset kukoistamaan.
Varustaudun siihen, että jokaisella ”haukiskriivarilla” on nyt suussaan kirjani tendenssi, että sen ”taidenautinto” on sillä ”pilattu”. y.m. törkyä!
Ei. Suomessa ei kirja-arvostelijat tunne kansallishengen sykähdyksiä, eivätkä pysty seuraamaan elämänilmiöitä oman kansansa parhaillaan tapahtuvassa syvässä murrosajassa. Kansallisen elämän joukkosielu on heille suljettu kirja. Heidän taidesielunsa on kirjoista muodostettu paperikukkanen, jonka tuoksu on mätä.
Mutta tämä uusi, suuri ajatus, jota minä ajan, se pyörii sittenkin! Olen varma, että ”Uusi aika” tutkitaan ja analyseerataan vielä tarkemminkin joskus. Ja silloin, kun arvostelijat itse elävät samoista ihanteista, silloin tapaavat he Kanteleisestani, Mikkosestani emäntineen, Takaperästä, Varamäestä ja ennen kaikkea Kyläsuosta ja peltomiehestä omaa luutaan ja henkeään, jonka he silloin tuntevat todella omakseen. Ellei niin käy, silloin – mitä on Suomen kansan kohtaloksi määrätty? – –
Olin eilen ensin katkeralla mielellä tuon nuorukaisen arvostelun johdosta, jonka merkitystä ja kantavuutta hän ei näy edes aavistaneen. Nyt olen saanut jo sen takaisin. Kuinka olisi toisin voinut käydäkään. Ainahan minun on juuri näiden aatteiden kera [pitänyt] purjehtia vastatuuleen. Ja minä jaksan vielä!
Ei mitään erikoisia sodasta.
Tänään on meillä ollut maalari Sjöblom laittamassa työhuonettani, tapetteja ja lattiata. Maton alle pantiin kaksinkertaiset villapahvit.