Äitini! – – – Annin kanssa kävimme Momman muistoksi kirkossa. Hauta on lumenpeitossa.
Nurmio oli täällä. Hänellä on sen poikavelmuksen vuoksi raskas surunsa. Kuinka hillittömästi hän itki! Mies. Ja hän on mies, – kultaisin sydämin. Me järjestimme erään asian. Hänen tuskansa helpotti.
Lehto oli täällä. Kertoi että Saaninkoski on kinkereillä jo kovasti agiteeraannut ja kantanut minua hihassaan julkisissa puheissaan. Se ei liikuta minua vähääkään. Ihmettelen vain miestä, että ilkiää pappina sellaiseen alentua.
Illalla kävimme Koskisella. Siellä on omat surunsa. Fiinan rinta on leikattava. Hän kovin pelkää. Rohkaisimme, minkä voimme.
”Kaksi syntistä?” -nimistä teosta [ks. 6.3.] olen alkanut suunnitella, aihe tuntuu erinomaiselta. Luulen että siitä tulee jotain.