Pietarin avustus. Ulkoministeri esitti stiliseeratun lausuntoehdotuksen, jonka perusteella olisi kieltäydyttävä avustamasta venäläisiä. Ljasonovilta oli nyt tullut avunpyyntö Judenitsin nimessä Gulevitshin kautta. Pyydettiin armeijan apua Pietarin väestön vapauttamiseksi kurjuudesta, vedoten Suomen väestön siveellisiin tunteisiin. Ei nytkään varmaa itsen. tunnust. Alkio, Erkko, Vennola hyväksyivät Holstin lausumaehdotuksen. Lundson, Kahelin ja Berg ehdottivat lausuntoa, jossa luvataan apu, jos ehdot täytetään. Alkio jyrkästi vastusti lupausluontoisen vastineen antamista. Soininen samoin. Holsti puolsi edelleen lausuntoaan. Suullisesti pitäisi saada sanoa, että me edelleenkin olemme suoraan kosketuksissa ympärysvaltain kanssa, eikä Ljanosovin välityksellä.
Vennola hyväksyi ehdotetun lausuman, koska ei olla tilaisuudessa nyt neuvotella eduskuntaryhmien kanssa.
(J. Hollon) väitöskirjan tarkastustilaisuudessa kävin välillä. Suoriutui erinomaisesti.)
Holsti: Jos katsotaan että tämä vastaus on liian lievä, annetaan tästä vastauksesta heti tieto täällä oleville valtain edustajille. Ne sähköttävät silloin heti hallituksilleen siitä. Toimintavapaus jää silloin heille.
Lundson: Ei ole selvillä siitä mitä karantiota me vaadimme. Lähtee siitä, ettei hän katso valko- eikä puna-venäläisten vaan Suomen etua. Tahtoo tämän kautta saada Aunus ja Viena. Ei tahdo karantiota, vaan lupauksen, etteivät venäläiset estä meitä saamasta Itä-Karjalaa.
Erkko yhtyy ulkoministerin ehdotukseen. Olisi omituista mennä lupailemaan enempää, varsinkin eduskunnan toisiltaisen keskustelun jälkeen. Annettava tieto myös ulkovaltain lähettiläille.
Lundson arvelee ja väittää että myös sosialistit ovat hänen kannallaan.
Alkio pitää tappion mahdollisuuksia ylivoimaisina. Ympärysvallat ovat retkeä vastaan. Hallituksen ei pidä solmia käsiään.
Vennola pitää mahdollisena, että jos valkoiset venäläiset nyt sortuvat, bolshevikit vahvistuvat ja voivat hyökätä Suomeen. Oli toisiltaisesta sosialistien äänestystempusta tullut siihen käsitykseen että bolshevismi on nousemassa. Varattava tilaisuus tarttua aseisiin jos tilanne sitä vaatii. Sisäinen tilanne on hyvä. Suojeluskunnat, rautatiet valkoiset. Kapinaa ei tule. Sosialistit odottavat jännityksellä miten bolshevismin käy. Jos se voittaa, tulee esimerkkiä noudatettavaksi muualla. Tällä kertaa hyväksyttävä ulkomin. ehdotus. Lundsonin ehdotus voidaan ottaa sitten.
Luopajärvi hyväksyi ulkoministerin ehdotuksen. Asia kokonaisuudessaan pian esitettävä eduskuntaryhmille.
Lundson. Uhkaavasta bolshevismista sama käsitys kuin pääministerillä. Amerikassa ja Ranskassa uhkaavaa. Positivisesti vastattava.
Berg: Positivisesti vastattava. Se on valkoisen kannan vaatimus.
Alkio ehdotti että ulkom. lausunto olisi nyt hyväksyttävä. Se on eduskunnan kannan mukainen. Lundsonin ehdotus sitten alistettava ryhmille.
Kahelin. Lundsonin kantaa tulisi hallituksen eduskunnassa ajaa, ellei edusk. suostu, on hallituksen luovuttava.
Alkio: Lundsonin kantaa ei hallitus voi omaksua esitettäväksi, koska se on toinen kuin se, mikä eduskunnalle esitettiin torstaina.
Lundson. Hallituksella täytyy olla oma kanta. Myöntää että se on toinen kuin eduskunnalle esitetty.
Äänestettiin: Holstin kantaan yhtyivät: Alkio, Erkko, Holsti, Luopajärvi ja Vennola. Lundsonin: Lundson, Kahelin, Berg, Collan. Soininen: ei mennä missään tapauksessa.
Lundson totesi että heidänkin kantansa sisältyy päätökseen.
Eilen esitettiin Mannerheimin Ingmanille lähettämä pitkä kirje jossa hän melkein ultimatumin luontoisesti esittää presidentille neuvon, että nyt on viimeinen hetki hyökätä Pietariin. – Olen saanut nyt sen kokonaisvaikutelman, että Mannerheim on yhteydessä suurmaailman kapitalistiyhtymän kanssa – hänen kirjeessäänkin viitataan siihen – ja Suomen pitäisi siis lähteä Pietariin: suurkapitalismin keinottelutietä avaamaan ja valmistaa siinä toimessa tilaisuutta Mannerheimin kunnianhimon tyydytykselle. Meidän oikeistomme on tämän hypnotismin vallassa niin että se ei kykene siitä eroamaan.
Tänään piti Ljanosovin ja Gulevitshin tulla luokseni klo 10. He eivät tulleet. Selitän sen niin, että he olivat hankkineet muuta tietä selonteon kannastani ja katsoivat aikansa käyntiin hyödyttömästi kulutetuksi.
Minusta näyttää Pietarin retken suunnittelut suomalaiselta kannalta nykyhetkellä yhä järjettömämmiltä. Se ensinnäkin merkitsisi sisäistä kapinaa, sotilaslakkoja, taloudellista kriisiä ja – varmaa tappiota. Sillä näissä merkeissä lähteä 30–50-tuhannen armeijalla sotaan Venäjän miljoonia vastaan, kun meillä ei ole sotatarpeita missään muodossa, ei sotilaille edes pukuja.
Kyllähän kaikki menisi hyvin jos voitetaisiin. Mutta ensimäinen vastoinkäyminen kääntäisi yleisen mielipiteen kokonaan meitä ja varsinkin hallitusta vastaan. Meille luvataan 3 miljardia. ’’Kapitalisti-apu’’ – olisi, jos sitä käyttäisimme, veren hinta, jota emme voi käyttää koskaan. Yleensä avunsaantiin ententevalloista ei ole mitään tietoja. Jos me nyt myöntäisimme pienessäkin määrässä, merkitsisi se, että myönnytys rupeisi laskemaan meitä kuin luisua pintaa myöten Pietariin. Jos me sallisimme esim. pyydettyjen vapaajoukkojen pestaamisen ja sinne viemisen, saisimme heti jälessä olla valmiit lähettämään niille apua, ja silloin olisi leikki alkanut.
Minulla on se käsitys, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia tällä hetkellä tähän sotaretkeen. Mutta, se hetki voi tulla, jolloin me voimme perustelluilla syillä siihen ryhtyä. Ja se on silloin, jos venäläiset hyökkäävät, tahi, jos ne uupuvat keskenään taistellessa niin että voimme mennä Pietariin järjestämään oloja ja hallintoa. Ei muuten. Minulla on se vaikutelma, että Suomen onni vaatii nyt pidättyväisyyttä ja malttia. Ei ole konsti saada sota alkuun, vaan konsti on saada se onnelliseen loppuun.
Oikeistomme periaatevaihteluista on kuvaavaa, että ne ovat nyt valmiit neuvottelemaan Lianosovin kanssa, mutta aina ne (ruotsal.) eivät ole olleet sellaiseen valmiit.
Kun minä ajattelen niitä taloudellisia, yhteiskunnallisia, siveellisiä ja sivistyksellisiä onnettomuuksia joita nyt tehty Pietarin hyökkäys tuottaisi, panen kaiken vaikutusvaltani alttiiksi, estääkseni sitä.
Kotiin läksin illalla.