Perj. 24. Jouluk.

Jouluaatto. Haimme Paavon kanssa pienen joulukuusen. Paavo laittoi sen alkovin pöydälle. Kävin Ylisellä maksamassa vuoden kestänyttä nenäni hoitoa. Hän ehdotti että saisi minun kootut teokseni. No sehän oli ”lääkäripalkkiona” mitätön siitä suuresta vaivasta mikä hänellä oli ollut koko vuoden. Sanoin sen. Hän taas kohteliaisuuksia vastaan.
No, tietysti sovittiin hyvin, pidin kunnianani saada näin sovittaa asian myös työlläni.
Muuten on varmaa, että niin kelpomiestä ja hyvää naapuria kuin Ylinen, on vaikea löytää.
Ja sitten illalla joulusaunassa ja ”kaloilla” ja joulukuusella. Kerttu ja Paavo lauloivat minun harmonilla säestäen jouluvirren. Kaikki oli hyvin tunnelmallista. On ihanoita tällaiset hetket.
Meillä on hermosairas palvelija. Aijoin jo hänen ilkeilyjensä vuoksi hänet ajaa menemään. Mutta annoin sitte armon käydä oikeuden edellä. Hän oli nyt mukanamme kaikessa. Ja minä käsitän että meidän velvollisuutemme on kohdella tätä 8-vuotisesta mierolla ollutta ihmistä parantavasti, rakkaudella, vaikkakin se tuottaa kärsimystä ja ristiä. Minusta tuntui kun hän nyt todellakin jo tuntisi kodintunnelmaa.