Toistamiseen Sailon mallina. Hän jutteli eräistä professori Setälän ominaisuuksista. M. m. oli hän ajatellut itseään presidentiksi. Hänen rouvansa on kovin ylhäisyyteen taipuva, ei viihdy Suomessa. Hän oli sanonut presidenttivaalin aikana Sailon rouvalle, että hänen miestään on pyydetty presidenttiehdokkaaksi, mitä rva Sailo siitä arvelisi?
Sitten oli hän suunnitellut pääsyään lähettilääksi Vieniin. Rouva oli jo iloissaan puhunut asiasta kuin se olisi ollut päätetty.
Sanoo Setälän karkottaneen ympäriltään kaikki oppilaansa. Useat eivät häntä enää edes tervehdi.
Se on surullista. Nyt on mies niin hermostunut, niin lopussa että tieteelliseen työhön hänellä tuskin on edellytyksiä.
G. Schauman kertoi tänään siitä mustansinisestä bolshevismista: Hänen vaimonsa oli eilen illalla ollut eräässä ruotsalaisessa naisseurassa jossa aivan avoimesti kerrottiin että Helsingin suojeluskunta valmistautuu nyt vallankaappaukseen.
Utin esikunnassa oli hurrattu kun tuli tieto että sisäministeri oli murhattu.
Tuossa rouvaseurassa oli keskusteltavana myös se, että murhaaja Tandefeltille aijotaan vaatia vapautusta.
Rautatiehallituksen matkakonttorissa oli pidetty heti murhan tapahduttua iloiset kahvikekkerit. Siellä oli suurin osa naisia.
Runoilija Leino on nyt juopottelunsa avulla kehittynyt sille asteelle että järjen sammuminen kai alkaa. Hänen suvussaan on hulluus sitä paitsi, samaten kuin juoppous perinnöllistä.
Itsestään on hän sanonut juoppoutensa syyksi:
Ensin join pakosta,
sitten join ilosta,
sen jälkeen surusta
ja nyt tarpeesta.
Se pakosta johtui siitä, että kun hän 15 vuotiaana julkaisi ensimäisen runokokoelmansa, ja se saavutti niin suurta huomiota, ”ystävät” veivät hänet, silloin ehdottomasti raittiin nuorukaisen kapakkaan, panivat lasin käteen ja juottivat.
Sitten tuli menestystä yhä ja hän ryyppäsi sen hurmaamassa ilossa.
Sen jälkeen seurasi suruja, arvostelu kävi ilkeäksi, naissuhteet särkyivät, alkoholin vaikutus tuntui jo ylivoimaiselta – hän joi sammuttaakseen surujaan.
Nyt ei hän tule ilman toimeen. Juominen on tarve.
Se on surullinen elämäntarina!
Illalla olin teatterissa ja tapasin siellä Paavon. Pojat oli komennettu teatteriin.