Inkerin-pakolaiset ja heidän avustamisensa tuli esiin valtioneuvostossa. Rajalla on 3000 inkeriläistä pyrkimässä Suomen puolelle pakoon; he pyytävät joko tulla Suomeen ja saada elintarpeita, tahi aseita sotiakseen bolshevikeja vastaan. Neuvottelussa toiset: Sotaministeri, Alkio, Vennola, Castrén ja Luopajärvi katsoivat että aseita olisi annettava, koska heidän taistelunsa on Suomen rajataistelua. Sitä paitsi on Suomen helpompi antaa aseita kuin elättää suuria pakolaisjoukkoja.
Erkko olisi halunnut lähettää inkeriläiset Viroon ja arveli, että antaessa inkeriläisille aseita aletaan Pietarin retki.
Vennola lisäksi, että nyt olisi vaadittava ententeltä kannatusta. Kannatti Alkiota, että asia olisi esitettävä eduskuntaryhmille.
Sotaministeri: Puolueeton alue on Lipolasta Laatokkaan Venäjän puolella n. 10 kilom. Sen takana pari sataa kanuunaa ja n. 30,000 miestä.
Soininen: Vaikka ei tämä johtaisikaan Pietarin retkeen, vastustaa aseitten antamista. Mieluummin sallitaan tulla tälle puolelle rajaa. On kokonaan Pietarin retkeä vastaan.
Kallion kannatus merkitsee vain joitakuita satoja kiväärejä.
Alkio painosti edelleen ryhmille esittämistä.
Sotamin: Ei ole enää kysymys Pietarin retkestä, vaan siitä, sallimmeko inkeriläisten olla mukana. Tähän asti on annettu 17 kivääriä.
Kallio. Sotaministerin vaadittava kivääreitä englantilaisilta.
Alkion ehdotusta ryhmiin lykkäämisestä vastustivat sotaministeri, Voss-Skrater. Alkiota kannattivat Vennola ja Soininen.
Päätettiin, että Luopajärvi, Valdén ja Vennola laativat promemorian eduskuntaryhmille jossa selostetaan koko Inkerin kysymys. – Joku pienempi määrä aseita annetaan sitä ennen.
Armahdusjulistus käsiteltiin. Asetuin jyrkästi vaatimaan että Englantilaisen legionan miehistöä ei saisi päästää tänne. Ulkoministeri vaatii, että legionalaiset pitäisi laskea maahan vapaina kansalaisina, koska Englannin taholta sitä vaaditaan. Kuuluvat vetovan siihen, että Suomen itsenäisyys-tunnustus on annettu ehdolla, jolloin ajateltiin myös tämän asian järjestelyä. Ellei legionalaisia näin kohdella, voi syntyä kylmyyttä. Asia on Englannille kunnian asia. Ne jotka ovat tehneet rikoksia tietysti tulkoon syytetyksi. Ulkominist. arveli, ettei se paljoakaan vaikuta todella valtiosuhteisiin, jollei suostutakaan, mutta ei voi sitä vakuuttaa.
Vennola piti että legionalaiset ovat vaarallisempia rajan ulko- kuin sisäpuolella. Tulevat maahan lyötyinä, katkerain kokemusten opettamina. Niissä on suuri osa petettyä väkeä.
Sotaministeri ja Alkio vastustivat jyrkästi legionalaisten vapaasti maahan laskemista. Ne, jotka ovat olleet legionassa olematta olleet punakaartissa ovat tietysti vapaat tulemaan maahan ilman armahdusta.
Ulkoministeri oli otaksunut että kaikki legionalaiset ovat armahduksen tarpeessa.
Äänestyksessä 4 kohdasta, legionalaisten tänne laskemisesta puolsivat Hahl, Luopajärvi ja Vennola. Kohta siis poistettiin.
Ehdotin että 3 vuod. ehdollisesti tuomitut saisivat kansalaisoikeutensa. Kannattivat: Hahl, Luopajärvi, Soininen, Alkio, Vennola, Kallio.
Vastustivat, Söderholm, Ehrnroth, Erkko, Valden, Castrén, Ramsay, Voss-Skrader, Collan.
Viro ja Suomi. Viron ulkoasiain ministerin kirjelmä luettiin jossa ilmoitettiin ettei nyt voida käyttää suomalaisia joukkoja, mutta pyydettiin ettei komitea vielä hajoaisi. Allekirj. Tönnison.
Siis: minun politiikkani oli oikea! Sinne olisi työnnetty miehemme – näissä oloissa.
No – komitea hajoaa maanantaina.
Vapaaehtoisia upseereita Inkeriin sallitaan pestata 30 miestä.
Hallitusmuoto-kysymys.
Tänään päivällisen aikaan levenee huhu, että kokoomuksessa on jo ilmoittautunut 18 edustajaa, jotka aikovat äänestää hallitusmuodon kiireelliseksi julistamista vastaan.
Heillä on ollut yhteistoimintaa ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaisissa oli ollut 5 jotka aikoivat hyväksyä lain, mutta kuultua, että kokoomus äänestää vastaan, oli 2 ruotsalaista luopunut kannastaan. Silloin jäi vain 3, s.o. Schauman, Vendt ja Åkerblom.
Tilanteen johdosta kiihkeitä keskusteluja. Arvellaan ettei kokoomus sittenkään uskalla. Suunnitellaan meidän keskuudessa on että koetamme puhumalla pehmittää kokoomusta.
Ryhmässä alustin keskustelun presidentti-ehdokkaasta, jolloin ehdokkaanani esitin professori R. Erichin.
Syntyi vilkas keskustelu, jossa useat Juutil., Vuorim. Joukah. y.m. lausuivat paheksumisensa että oli henkilökysymys viritetty liian aikaisin. Siitä ei saisi keskustella ollenkaan, ennen kuin hallitusmuoto on valmis. Laskin hieman pilkkaa heistä ja lupasin etten enää viritä tästä keskustelua. Ja sen lupauksen koetan pitää. Keskustelu kesti yli puolen yön. Juutilais-Niukkasen vaikutus ryhmässä on vahvasti noussut. He eivät vaikuta ryhmän eduksi, varsinkin kun Joukahainenkin ilmeisesti laskee suurta huomiota heidän mielipiteelleen.
Saa nyt sitte nähdä, päästäänkö hallitusmuotoon koskettamatta henkilökysymystä.
Eilen moitti ryhmän puheenjohtaja ankaroin sanoin hallituksessa olevia ryhmän jäseniä siitä, että ei ollut ennakolta selostettu mihin hallitus tarvitsi 25 milj. rajojen suojaksi ja rauhan turvaksi. Tätä sangen monet kannattivat. Selitin sen johtuneen siitä ettei ole ollut aikaa, sekä, että asian ryhmän jäsenet muutenkin hyvin ymmärtävät. On ostettu varustustarpeita, tarvitaan Aunukseen j.nep. Hyväksyttiin. Mutta tämän päiväisen kanssa yhdistäen: kyllä meidän ryhmä on hallituksessa oleville jäsenilleen petollinen tuki.