Olemme olleet kiinteästi koko päivän heinätyössä. On ihanaa ”tuhlaajapojalle” – joka kyllä kokonaan ilman omaa syyttään, – on ollut 45 vuotta korpivaeltajana (isäni möi talon v. 1877) saapua ”kotiin” ja astua taas jalkansa omalle maalle. Tehdä työtä omain lasten kera ja tuntea vuosikymmenien ikävän toteutuneena. Toisinaan tuntuu kun ei toteutuminen olisi oikein tosi, mutta se on sittenkin tosi! Se merkitsee minulle niin paljoa, etten osaa sitä sanoin kuvata. Minä tunnen sen vain. Ja nyt on minun lapsillani ja vaimollani koti. Jos minä kuolen, heillä on koti.
Tänään tein Adolf Prinkin kanssa sopimuksen kaivon teosta ja mäen raivauksesta Alkiomäessä. Hänen toverikseen tulee Matti Raukko. Palkka 5 mk. tunnilta. Olen hyvin iloinen saadessani työhön nämä kunnon miehet.
”Vaasa” koettaa edelleen vaalien johdosta oksentaa maalaisliiton päälle. On surullista että sillä tavalla ihmiset antavat itseänsä petkuttaa ja tuuditella taantumuksen uneen. Mutta sehän on mailman meno!